1. päivä. Kuningas alkoholi.

Tiedän, mitä minun ei kertaakaan tämän 114 päivän aikana tule ikävä.
Krapulaa. Vaikka kyseinen palautumisprosessi ei ole minua kertaakaan vienyt halailemaan wc-pönttöä tai ahmimaan julmetusti särkylääkkeitä riippumatta ollenkaan siitä, kuinka villit bileet olisivat takanapäin, ei krapula silti mikään miellyttävä kokemus ikinä ole ollut. Minusta tulee käytännössä flegmaattinen sohvaperuna, joka ei saa mitään aikaiseksi - ei edes vastattua tekstiviesteihin.
Näin oli myös tänään, kiitos uudenvuoden juhlistamisen.

Ihmisten järkyttyneistä ilmeistä ja suurta ihmetystä pursuavista viesteistä päätellen tämä melkein neljä kuukautta kestävä alkoholittomuuteni synnyttää kummastusta.
Alkoholin nauttiminen kun on iso osa suomalaisen kulttuuria ja pippaloissa alkoholittomia juhlijoita katsotaan yleensä hieman vieroksuen.
Säälivästi, jos he heiluttelevat auton avaimia.
Haluan kuitenkin osoittaa eritoten itselleni, että alkoholi ei ole avainasemassa juhlista nauttimisessa.

Luulenpa kuitenkin, että Alkiolla tämän lupaukseni pitäminen voi muotoutua hankalammaksi pitää kuin kotikylällä - elleivät rakkaat opiskelijatoverini päätä ystävällisesti tukea minua päätöksessäni ja olla tarjoilematta jatkuvia houkutuksia lupaukseni menoksi. En silti tule olemaan kuin AA-kerholainen ja olemaan näyttäytymättä juottoloissa.
Uskon mieleni olevan tarpeeksi luja. Ja päättäväinen.