Tämä päivä alkoi kuten eilinenkin, tavallinen työpäivä.
(Ehkä vähän keskimääräistä huonommin. Riitaa, itkun vääntöä työmatkalla, pahaa mieltä ja sappea.)
Päivä jatkuikin kuin tavallinen. Tuijottelin ulos toimiston ikkunasta työjuttuja kirjoitellessani ja toivoin, että päivä menisi vähän nopeammin. Hommaa kyllä riitti, mutta on tosi puuduttavaa olla koko päivä toimistolla käymättä juttukeikoilla. Nyt on pakko; kesälehtikeikat ja huomisen lehden keikat on käyty, mutta ne täytyy kirjoittaa.
Juu-u, työpäivä päättyikin kuin mikä tahansa päivä. Tulin kotiin ja päätin lähteä lenkille. Mieli teki tuulettaa aivoja enemmän kuin juoksuohjelman 30min lenkki antaa myöten.. Päätin hölkätä niin kevyesti kuin voisin jotta syke vastaisi reippaan kävelyn sykettä, juoksuohjelmassa kun on tälle viikolle merkattu 90 minuutin reipas kävely.
Minä juoksin 60 minuuttia.
(Noh, hölkkäsin kevyesti...)
Mutta se on silti ennenkuulumatonta, mieletöntä, ENNÄTYS. En ole koskaan juossut yhtäjaksoisesti niin kauan. Syke oli siinä 130-155 välillä, suurimmaksi osaksi n. 145. Menin tosi hitaasti, jottei syke olisi noussut. Tarkoitus oli jaksaa mahd. kauan. Uskalsin katsoa aikaa vasta 100m päässä kotipihalta lenkiltä tullessa ja meinasin pudottaa silmät päästäni: sykemittari näytti 59:14 minuuttia. Höperöltä taisin näyttää; juoksin kotitalon ympäri kahdesti, jotta mittarissa luki 1:02:11. (Kävelin pari ekaa minsaa lenkillä.)
Kun sanoin että etenin hitaasti, tarkoitin sitä. Lenkin pituus oli noin 6,5km, eli vauhtini oli 6,5km/h. Normaali kävelyvauhti...?
Mutta fiilis lenkin jälkeen. Meinasin pakahtua onnesta, enkä ollut yhtään (liian) väsynyt lenkin jälkeen. Olin niin euforinen, että unohdin tehdä suunnitellut vatsisliikkeet ja menin suoraan suihkuun. Mutta IHAN SAMA, siis, minä hölkkäsin tai hölkyttelin tai kipitin eespäin yhteensä 60 min. En olisi ikinä uskonut tätä.
Nyt jatkan silti nykyisellä juoksuohjelmalla. Olen vain niin tyytyväinen ja.. raukea. Olen ollut ylistressaantunut viime päivät, nukkunut totaalisen surkeasti, mutta nyt olo on sees ja puhdistunut.
PS. Heidin blogi on myös yksi suosikeistani, mikä ihana tyttö hän onkaan. Niin aito ja suloinen. Hänen tämän päivän postaustaan lueskelin töissä ja voi, kun se teki mielen hyväksi ja sai suoraan sanoen uskomaan omaan hyvyyteen. Mieletön tyttö, mieletön sanoma.
tiistai 25. toukokuuta 2010
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Mirianne - tuleva liikunta-addikti?
Mä olen täysin rakastunut Kiloklubiin. Se on selkeä, ja olen huomannut sen vaikuttavan myös ruokailutapoihini sekä liikunnanharrastukseeni positiivisella tavalla - kun palkit ovat kertoneet, että tarvitsen enemmän proteiineja, olen mennyt jääkaapille proteiinit mielessä. Kun palkit ovat kertoneet minun tarvitsevan enemmän liikkuvuusharjoittelua, olen mennyt lattialle ja venytellyt, joskus ilman Ylen jumppaa, joskus sen kera.
Enkä oikein osaa sanoa, mikä esimerkiksi liikunnanharrastukseeni on vaikuttanut. Olen nimittäin liikkunut kuin urheiluaddikti tällä viikolla - on ollut suorastaan pakko lähteä liikenteeseen, muuten jää ikäänkuin tunkkainen olo. En tiedä, vaikuttaako siihen juuri Kiloklubi, Alkion urheilullisten kavereideni kuuntelu vuoden verran, päätökseni Naisten kympistä yhdessä Eciran kanssa vai joku ihan muu, mutta urheilu ei koskaan ennen ole tuntunut tältä. Vapauttavalta, hauskalta - ajalta itseni kanssa. Se ei ole enää vaatimus, jonka jälkeen tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi. En enää tee sitä sen vuoksi, kun kaikki muutkin sitä tekevät, siksi minäkin. Tai siksi, että pitäisi laihtua.
Vaan siksi, että se tuntuu hyvältä.
Upeaa! Ja toivottavasti tämä fiilis ei ole ohimenevää.
Kiloklubin liikuntamittarin mukaan tällä viikolla olenkin liikkunut yhteensä 477 minuuttia näinä kuutena päivänä viikosta ja polttanut sen mukaan arviolta 2182 kaloria (ei siis ihme, että on jatkuvasti nälkä - tuo on reippaasti yli suosituksen, kuten minuuttimääräkin, mistä en itseäni kuitenkaan kehu. Hyvästä fiiliksestä vain!).
Enkä oikein osaa sanoa, mikä esimerkiksi liikunnanharrastukseeni on vaikuttanut. Olen nimittäin liikkunut kuin urheiluaddikti tällä viikolla - on ollut suorastaan pakko lähteä liikenteeseen, muuten jää ikäänkuin tunkkainen olo. En tiedä, vaikuttaako siihen juuri Kiloklubi, Alkion urheilullisten kavereideni kuuntelu vuoden verran, päätökseni Naisten kympistä yhdessä Eciran kanssa vai joku ihan muu, mutta urheilu ei koskaan ennen ole tuntunut tältä. Vapauttavalta, hauskalta - ajalta itseni kanssa. Se ei ole enää vaatimus, jonka jälkeen tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi. En enää tee sitä sen vuoksi, kun kaikki muutkin sitä tekevät, siksi minäkin. Tai siksi, että pitäisi laihtua.
Vaan siksi, että se tuntuu hyvältä.
Upeaa! Ja toivottavasti tämä fiilis ei ole ohimenevää.
Kiloklubin liikuntamittarin mukaan tällä viikolla olenkin liikkunut yhteensä 477 minuuttia näinä kuutena päivänä viikosta ja polttanut sen mukaan arviolta 2182 kaloria (ei siis ihme, että on jatkuvasti nälkä - tuo on reippaasti yli suosituksen, kuten minuuttimääräkin, mistä en itseäni kuitenkaan kehu. Hyvästä fiiliksestä vain!).
Perjantain pieni pyöräilylenkki.
Niinkuin aikaisemmin olen jo kertonut, olen aloittanut juoksemisen Eciran kivan vinkin avulla - Juoksukoulu on auttanut minua niin itse juoksemissa kuin motivoinnissakin.
Joku lukutaidollinen moka minulla on kuitenkin päässyt tapahtumaan:
vaikka tuota oli tullut tavailtua sen muutaman kerran lävitse, jotenkin olin silti mieltänyt, että juoksutreenejä olisi juuri sopivasti jokaiselle arkipäivälle. Itseni tuntien olin tyytyväinen - minulle sopii parhaiten se, että pistän itseni liikenteeseen arkena, jolloin voin hyvillä mielin olla täysin sohvalahnana koko viikonlopun.
No, näinhän ei kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana vielä ole.
Joten olin juossut jo ensimmäisen viikon treenit keskiviikkoon mennessä sitä tajuamatta, ja torstaina pidin lepopäivän käyden vain pienen, rennon kävelylenkin koirani kanssa ollen varma siitä, että perjantaina taas juostaisiin. Perjantaina olin kuitenkin äimänkäkenä. Mites nyt suu pantaisiin, kun loppuviikoksi ei olisikaan enää juoksutreenejä?
Ratkaisin tämän "ongelman" pyörälenkillä.
Pyöräily on minusta aina ollut hauskaa, mutta rankkaa puuhaa.
Juoksukoulusta kuitenkin oppineena päätin pyöräillä nyt tavallisesta poiketen hengitystäni vahtien - yleensä nimittäin vilistin kuin vaakasuora salama eteenpäin, niin kovaa kuin lihakset vain antoivat myöten. Nyt pyöräilin niin, että hengitys pysyi koko ajan suht vaivattomana - että olisin pystynyt puhumaan heti, jos tarve olisi vaatinut.
Ja lenkki sujui vaivattomasti; yhdessä vaiheessa tajusin kuinka hyvänolon hormonit olivat iskeneet kiinni ja naureskelin sekä hymyilin maailmalle. Mieleni tulvi hyviä ideoita, ja rakastin aurinkoista maailmaa.
Yhdessä vaiheessa lenkkiä oloni oli jopa sellainen kuin olisin polkenut kuntopyörää similaattorissa, joka näytti kotikuntani maisemia. Pyöräily meni niin tasaisesti ylä - ja alamäistä (joita meillä riittää) riippumatta. Ja hiki tuli, mutta hengitys virtasi!
Kotiin saavuttuani rentouduin saunassa ja kävin heittämässä talviturkin takapihan järveen. Illemmalla, raukeana ja hyväntuulisena, kävin tarkistamassa käydyn lenkin kilometrit tämän löytämäni kätevän ohjelman avulla: Geodistance tracker.
Olin arvioinut matkan määräksi ennen ohjelman käyttämistä jotain 15 kilometrin paikkeille, mutta pääsin yllättymään. Trackeri oli sitä mieltä, että olin hilkkua vaille pyöräillyt 20 kilometria.
20 kilometriä - tunnissa? Ja minä kun luulin pyöräilleeni normaalia reippaasti hitaammin.
Juoksukoulun aikataulutan nyt tietenkin paremmin - pitäen sen päivän tauon jokaisen treenin välillä, tehden silloin jotain muuta. Niinkuin sen kai oli tarkoituskin. Ja silti minulle jää viikonloput levättäväksi!
Joku lukutaidollinen moka minulla on kuitenkin päässyt tapahtumaan:
vaikka tuota oli tullut tavailtua sen muutaman kerran lävitse, jotenkin olin silti mieltänyt, että juoksutreenejä olisi juuri sopivasti jokaiselle arkipäivälle. Itseni tuntien olin tyytyväinen - minulle sopii parhaiten se, että pistän itseni liikenteeseen arkena, jolloin voin hyvillä mielin olla täysin sohvalahnana koko viikonlopun.
No, näinhän ei kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana vielä ole.
Joten olin juossut jo ensimmäisen viikon treenit keskiviikkoon mennessä sitä tajuamatta, ja torstaina pidin lepopäivän käyden vain pienen, rennon kävelylenkin koirani kanssa ollen varma siitä, että perjantaina taas juostaisiin. Perjantaina olin kuitenkin äimänkäkenä. Mites nyt suu pantaisiin, kun loppuviikoksi ei olisikaan enää juoksutreenejä?
Ratkaisin tämän "ongelman" pyörälenkillä.
Pyöräily on minusta aina ollut hauskaa, mutta rankkaa puuhaa.
Juoksukoulusta kuitenkin oppineena päätin pyöräillä nyt tavallisesta poiketen hengitystäni vahtien - yleensä nimittäin vilistin kuin vaakasuora salama eteenpäin, niin kovaa kuin lihakset vain antoivat myöten. Nyt pyöräilin niin, että hengitys pysyi koko ajan suht vaivattomana - että olisin pystynyt puhumaan heti, jos tarve olisi vaatinut.
Ja lenkki sujui vaivattomasti; yhdessä vaiheessa tajusin kuinka hyvänolon hormonit olivat iskeneet kiinni ja naureskelin sekä hymyilin maailmalle. Mieleni tulvi hyviä ideoita, ja rakastin aurinkoista maailmaa.
Yhdessä vaiheessa lenkkiä oloni oli jopa sellainen kuin olisin polkenut kuntopyörää similaattorissa, joka näytti kotikuntani maisemia. Pyöräily meni niin tasaisesti ylä - ja alamäistä (joita meillä riittää) riippumatta. Ja hiki tuli, mutta hengitys virtasi!
Kotiin saavuttuani rentouduin saunassa ja kävin heittämässä talviturkin takapihan järveen. Illemmalla, raukeana ja hyväntuulisena, kävin tarkistamassa käydyn lenkin kilometrit tämän löytämäni kätevän ohjelman avulla: Geodistance tracker.
Olin arvioinut matkan määräksi ennen ohjelman käyttämistä jotain 15 kilometrin paikkeille, mutta pääsin yllättymään. Trackeri oli sitä mieltä, että olin hilkkua vaille pyöräillyt 20 kilometria.
20 kilometriä - tunnissa? Ja minä kun luulin pyöräilleeni normaalia reippaasti hitaammin.
Juoksukoulun aikataulutan nyt tietenkin paremmin - pitäen sen päivän tauon jokaisen treenin välillä, tehden silloin jotain muuta. Niinkuin sen kai oli tarkoituskin. Ja silti minulle jää viikonloput levättäväksi!
Nok-konen
Parempi koota heti alkuun tämän postauksen pääasiat:
Tässä postauksessa on asiaa nokkosten käytöstä kotikeittiössä, taimienvaihdosta, steviasta ja vaatteiden tuunauksesta.
Tulin eilen vikalta työkeikalta klo 22 jälkeen. Lähdin tihkusateeseen keräämään nokkosia. Kerrankin varauduin kunnolla - hanskoilla, kangaskassilla ja saksilla. Ensi kerralla lenkkareiden sijaan voisi vielä ottaa kumisaappaat, niin järjen voitto huolimattomuudesta on taattu!
Keräsin kaksi isoa kimppua nokkosia, vein ne kuivumaan kellariin. Sidoin kimput saunavihtamaisesti narulla ja riiputin kattoon. Tosin nokkosten kuivattaminen onnistunee ihan hyvin levittämällä tuoreet nokkoset sanomalehtienkin päälle muutamaksi päiväksi, ainakin jos isosiskoa on uskominen.
Kun nokkoset kuivuvat, irrotan lehdet ja laitan ne isoon lasipurkkiin. Sitä, tai niitä, pyrin täyttämään alkukesän aikana mahdollisimman ahkerasti. Nokkonen on mielettömän terveysvaikutteinen luonnonkasvi. Siinä on paitsi huima määrä rautaa, myös C-, K-, A-, B- ja E-vitamiineja. Rautapitoisuudeltaan nokkonen päihittää pinaatinkin mennen tullen. Kuivattua nokkosta voi käyttää mihin vaan: vihersmoothieihin, sämpylöihin ja muuhun leivontaan, teehen, kastikkeisiin, liha- ja kasvispatoihin, salaatteihin.. Siitä voi tehdä nokkoskeittoa, nokkospiirasta (pinaatin tavalla käyttäen)... You name it!
Muutaman päivän takaisessa Etelä-Suomen Sanomissa oli hyviä nokkosreseptejä. Tästä pääset suoraan artikkelin nettiversioon: siellä on ohje nokkos-pastakastikkeeseen, alkukesän salaattiin, nokkossämpylöihin, nokkosterveysjuomaan ja yrttiteehen.
Huh, on tainnut tulla kirjoitettua sana "nokkonen" liian monasti, koko sana kuulostaa nyt ihan hölmöltä ja maistuu hassulta kielen päällä. NOKKONEN. Hih. :D
Sellaista tälle viikolle. Lisäksi olin eilen taimienvaihtotapahtumassa, josta mukaani lähti kirsikkapuu, lipstikanverso ja viherviinimarjapensas. Totesin myös että lähipuutarhalla myydään steviaa!! Siis sitä luonnonmakeuttajaa, josta saa n. 100 kertaa sokeria makeampaa makeutusainetta. Ja STEVIA ei ole synteettinen aine, toisin kuin aspartaami.
Stevia-jauheen terveysvaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen myynti olisi sallittua Suomessa. Mutta ainakin yhdestä suomalaisesta nettikaupasta sitä saa silti tilattua - en ole kokeillut. Steviaa kasvina nähtävästi saa kuitenkin myydä ja kasvattaa. Kuitenkin tuoreita Stevian lehtiä voi puutarhuripojan mukaan käyttää makeuttajana leivonnaisissa tai ihan missä vaan sokerin lailla! Mahtavaa!
Eilen oli myös kierrätystapahtuma. Ideana on, että jokainen saa viedä vaatteita/kenkiä/kirjoja/laukkuja jne yhteen paikkaan, ja sieltä saa myös ottaa ihan vapaasti itselleen muilta mitä tahtoo. Ylijäämät tavarat menevät UFFin keräykseen - mielettömän kätevä idea! Ajatuksissa on, että järkkäisin kotikuntaankin vastaavaa tapahtumaa..
Nappasin mukaan vaikka mitä: valkean pitsibleiserin (! loistava kesän toimistohommiin), kahdet farkut (! kummatkin H&M), yhden valkoisen löysän neulospaidan (mummomallia, i love it), sekä paria eri kukkakangasta. Kukkakankaasta aion tehdä toisiin ottamiini farkkuihin tuunauksia Kalastajan vaimon aka Johannan jumalaisten Cubusten farkkujen innoittamana.
Tässä postauksessa on asiaa nokkosten käytöstä kotikeittiössä, taimienvaihdosta, steviasta ja vaatteiden tuunauksesta.
Kuvassa minä ja siskon uudet karitsat. :)
Tulin eilen vikalta työkeikalta klo 22 jälkeen. Lähdin tihkusateeseen keräämään nokkosia. Kerrankin varauduin kunnolla - hanskoilla, kangaskassilla ja saksilla. Ensi kerralla lenkkareiden sijaan voisi vielä ottaa kumisaappaat, niin järjen voitto huolimattomuudesta on taattu!
Keräsin kaksi isoa kimppua nokkosia, vein ne kuivumaan kellariin. Sidoin kimput saunavihtamaisesti narulla ja riiputin kattoon. Tosin nokkosten kuivattaminen onnistunee ihan hyvin levittämällä tuoreet nokkoset sanomalehtienkin päälle muutamaksi päiväksi, ainakin jos isosiskoa on uskominen.
Kun nokkoset kuivuvat, irrotan lehdet ja laitan ne isoon lasipurkkiin. Sitä, tai niitä, pyrin täyttämään alkukesän aikana mahdollisimman ahkerasti. Nokkonen on mielettömän terveysvaikutteinen luonnonkasvi. Siinä on paitsi huima määrä rautaa, myös C-, K-, A-, B- ja E-vitamiineja. Rautapitoisuudeltaan nokkonen päihittää pinaatinkin mennen tullen. Kuivattua nokkosta voi käyttää mihin vaan: vihersmoothieihin, sämpylöihin ja muuhun leivontaan, teehen, kastikkeisiin, liha- ja kasvispatoihin, salaatteihin.. Siitä voi tehdä nokkoskeittoa, nokkospiirasta (pinaatin tavalla käyttäen)... You name it!
Muutaman päivän takaisessa Etelä-Suomen Sanomissa oli hyviä nokkosreseptejä. Tästä pääset suoraan artikkelin nettiversioon: siellä on ohje nokkos-pastakastikkeeseen, alkukesän salaattiin, nokkossämpylöihin, nokkosterveysjuomaan ja yrttiteehen.
Huh, on tainnut tulla kirjoitettua sana "nokkonen" liian monasti, koko sana kuulostaa nyt ihan hölmöltä ja maistuu hassulta kielen päällä. NOKKONEN. Hih. :D
Sellaista tälle viikolle. Lisäksi olin eilen taimienvaihtotapahtumassa, josta mukaani lähti kirsikkapuu, lipstikanverso ja viherviinimarjapensas. Totesin myös että lähipuutarhalla myydään steviaa!! Siis sitä luonnonmakeuttajaa, josta saa n. 100 kertaa sokeria makeampaa makeutusainetta. Ja STEVIA ei ole synteettinen aine, toisin kuin aspartaami.
Stevia-jauheen terveysvaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen myynti olisi sallittua Suomessa. Mutta ainakin yhdestä suomalaisesta nettikaupasta sitä saa silti tilattua - en ole kokeillut. Steviaa kasvina nähtävästi saa kuitenkin myydä ja kasvattaa. Kuitenkin tuoreita Stevian lehtiä voi puutarhuripojan mukaan käyttää makeuttajana leivonnaisissa tai ihan missä vaan sokerin lailla! Mahtavaa!
Eilen oli myös kierrätystapahtuma. Ideana on, että jokainen saa viedä vaatteita/kenkiä/kirjoja/laukkuja jne yhteen paikkaan, ja sieltä saa myös ottaa ihan vapaasti itselleen muilta mitä tahtoo. Ylijäämät tavarat menevät UFFin keräykseen - mielettömän kätevä idea! Ajatuksissa on, että järkkäisin kotikuntaankin vastaavaa tapahtumaa..
Nappasin mukaan vaikka mitä: valkean pitsibleiserin (! loistava kesän toimistohommiin), kahdet farkut (! kummatkin H&M), yhden valkoisen löysän neulospaidan (mummomallia, i love it), sekä paria eri kukkakangasta. Kukkakankaasta aion tehdä toisiin ottamiini farkkuihin tuunauksia Kalastajan vaimon aka Johannan jumalaisten Cubusten farkkujen innoittamana.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Laihdutuksella hyväntekeväisyyteen rahaa.
Löysin aivan äärimmäisen mielenkiintoisen kampanjan, joka harmikseni on kuitenkin jo ohitse. Mutta mikä idea! Mikä upea tapa tehdä hyvää kahdessa osoitteessa - vähentää suomalaisten liikalihavuutta ja lisätä lukutaitoa Nepalissa!
Nimettömänä pysynyt miljönääri on nimittäin luvannut lahjoittaa 15€ jokaisesta laihdutetusta kilosta - ja tuolla summalla saa jo 20 lapselle varhaiskasvattajan kuukaudeksi.
Jos minä olisin osallistunut tuohon ja laihduttanut ne tarpeelliset 5-8 kiloa, sillä summalla olisi saanut jo ihmeitä aikaan!
Helmikuussa alkanut hyväntekeväisyyskampanja päättyy kuitenkin nyt toukokuussa, kun viimeiset punnitukset ovat alkaneet.
Helsingin sanomat uutisoi aiheesta 21.5.2010
Nimettömänä pysynyt miljönääri on nimittäin luvannut lahjoittaa 15€ jokaisesta laihdutetusta kilosta - ja tuolla summalla saa jo 20 lapselle varhaiskasvattajan kuukaudeksi.
Jos minä olisin osallistunut tuohon ja laihduttanut ne tarpeelliset 5-8 kiloa, sillä summalla olisi saanut jo ihmeitä aikaan!
Helmikuussa alkanut hyväntekeväisyyskampanja päättyy kuitenkin nyt toukokuussa, kun viimeiset punnitukset ovat alkaneet.
Helsingin sanomat uutisoi aiheesta 21.5.2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Koukussa liikuntaan
Hannan blogi on vaan paras. Äsken tunsin syvää, Hannasta riippumatonta, vihaa. Nyt hymyilen kuin Hangon keksi, taisin jopa tirskahtaa. Ah. Kyllä tämä rusentunut varvas tästä paranee ja paluu juoksukenkiin onnistuu.
(Eilen kuopaisin asfalttia apinanvarpaallani kesken liitopallo-matsin. Töppövarpaiset äiti/siskoni plus siskonpojat eivät uskoneet alun perin kun sanoin, että se nyt vaan on niin, että näin pitkät varpaat jäävät alleni kun liikun. Olisi pitänyt luottaa kokemukseen, joka kertoi kömpelyystasosta mokomia näppylänkokoisten varpaiden omistajia paremmin.)
Anyways, hymyilkäähän tekin Hannan kanssa:
(Eilen kuopaisin asfalttia apinanvarpaallani kesken liitopallo-matsin. Töppövarpaiset äiti/siskoni plus siskonpojat eivät uskoneet alun perin kun sanoin, että se nyt vaan on niin, että näin pitkät varpaat jäävät alleni kun liikun. Olisi pitänyt luottaa kokemukseen, joka kertoi kömpelyystasosta mokomia näppylänkokoisten varpaiden omistajia paremmin.)
Anyways, hymyilkäähän tekin Hannan kanssa:
"1h 40 minuuttia meni aikalailla kivutta, sitten alkoi sattua alavatsaan, varpaaseen, olkapäähän, polviin ja takareiteen. Tieto siitä, että kotiin oli vielä pitkä matka, pakotti unohtamaan kivun ja jatkamaan matkaa. Taskusta löytyi rusinoita. On se uskomatonta miten hyvältä voivat maistua rusinat tuossa vaiheessa lenkkiä. Viime syksyn Espoon puolimaratonilla meinasin pysähtyä etsimään maahan tippunutta rusinaa, rusinan markkina-arvo kun hipoo taivaita 15 kilometrin taipaleen jälkeen. Riski napata suuhunsa jotain muuta pientä ruskeaa oli sen verran suuri, että jätin rusinan ja jatkoin voivotellen matkaa."
- - -
"Tähän verrattuna jokainen ennen tapaamani ylämäki menetti merkityksensä. Ylämäki on vasta sitten ylämäki, kun noustaan 1600 metristä 1800 metriin ilman autoa. Pakotin itseni juoksuaskeliin, vaikka tuntui että hölkkäsin yhdessä ja samassa paikassa. Paikalliset hymyilivät kun näytin joltain isolta mustalta kolibrilta suhistessani siinä paikoillani."
- - -
"Kysyin mieheltäni, että miltä näytän juostessani. Hän vastasi, että ehkä ihan vähän banaanilta. En kysy siltä enää koskaan mitään! Koitti sitten tietty perua puheitaan kun sain lievän raivokohtauksen. Turhaan yritti, loukkaannuin syvästi. Oikeasti näytän tietty näytän mustalta pantterilta juostessani, en suinkaan miltään etelän hedelmältä."
- - -
"3-2-1 ja menoksi. Päädyimme juoksemaan toisen tiimin edellä. Ettepä arvaa, miltä tuntuu juosta, kun kuulee takanaan kahdet askeleet ja pelkää koko ajan, että milloin ne menee ohi. Katselin lentokoneita ja leikin, että Christian oli Scofield ja olin sen pakokumppani. Takanamme tuli siis leikisti virkavalta. Läähätin kuin Lassie. Näin kovalla sykkeellä ei onneksi mennä kovinkaan usein meidän treeneissä. Kuulin kisan jälkeen, että läähätykseni oli kyllä kuulunut hyvin sinne virkavallalle asti."
- - -
ARGH! Siis ihan mahtavia nämä! Jos juoksemisesta saa aikaan näin hauskaa tekstiä, se on kuulkaas kaiken tuskan arvoista ihan vain siksi.
Kuka tietää mitä?
Ruokajuttuja mietinnässä - taas.
Keskusteltiin äitini kanssa muutama päivä sitten lautasmallista. Muutama korkea-asemainen ihminen päättää lääkäreiden tukemana koko Suomen ravintosuosituksista. En ole enää aikoihin uskonut lautasmalliin ja minua kismittää yhä se, miten sitä tuputetaan joka suunnasta.
Lautasmalli on ehdottomasti hyvä niille, jotka muuttavat eines-roskaruoka- tai muuten epäterveellisiä ruokatottumuksiaan järkeviksi. Mutta sitten, jos perusasiat ovat kunnossa - en näe siinä järkeä. Niin, turhia tyhjiä hiilareita en suuhuni pane. Korvaan ne mieluummin ravinnerikkailla tuoreilla. Meidän kauppareissuilla n. 3/4 tuotteista kerätään HeVi-osastolta.
Tässä on hyvä artikkelisarja nykyisten ravinnesuositusten sekavuudesta, ristiriitaisuudesta ja tehdystä monimutkaisuudesta. Suosittelen lämpimästi lukemaan.
(Kaloriteorian) "Sovellus: olen urani ensimmäiset kahdeksan vuotta laskenut kaloreita, nykyään olen huomannut että kun nuo 7 muuta asiaa otetaan huomioon niin laskeminen jää turhaksi. Eli kalorit ovat olemassa ja ne ovat aivan totta, lähestymistapana ne yksin ottaisin huomioon vasta kun laatu on laitettu kuntoon. Sillä ihminen voi syödä ”oikean” määrän kaloreita ja silti olla suurissa ravinnevajeissa ja vaikka lihota samalla. Amerikassa on jo lapsia jotka ovat ylipainoisia ja samalla sairastavat riisitautia. Jos haluat laskea kaloreita, niin netissä on paljon käteviä laskureita. Jatketaan siis eteenpäin ja siirrytään enemmän biologian ja fysiologian puolelle."
Karppauksesta: "Haaste: Tämä metodi ottaa jo huomioon ruuan laatua erottelemalla makroravinteiden (hiilihydraatti, proteiini ja rasva) erot ja huomioimalla kehon toimintaa. Ensimmäisillä kerroilla hiilihydraattien vähentäminen saattaa aiheuttaa väsymystä jos solut ovat tottuneet käymään sokerilla, se kuitenkin kääntyy usein vireydeksi kun sokerit tasoittuvat ja kehon rasva-aineenvaihdunta paranee. Metodi ei ota huomioon sinänsä mikroravinteiden laatua ja määrää, yksilöllisiä eroja eikä sinänsä huomioi muiden elämäntapojen edellyttämää hiilihydraatin tarvetta. Toinen suuri haaste tällä metodilla on mm. elimistön happamoituminen joka käsitellään seuraavaksi kohdassa pH."
pH-ruokavaliosta: "Sovellus: Yongin elävänveren kuva ja uusi biologia ovat todella high end tiedettä ja siitä kannattaa ehdottomasti napata käyttöön useampikin asia. Kun keho pysyy emäksisenä, on paljon helpompi polttaa rasvaa, sillä keho ei vastusta sitä, lisäksi vireys ja terveys pysyvät parempina, eikä keholla ole tarvetta kerätä ylimääräistä rasvaa takaisin painonpudotuksen jälkeen. Käytännössä kalsium ja magnesiumrikkaiden ruokien (huom. maito ei itse asiassa ole kalsiumrikas ruoka) ja lehtivihreän tankkaaminen auttaa kehon pH tasapainon ylläpitämisessä. Syö siis paljon vihreyksiä, siitä lehmäkin kalsiuminsa saa. Hyviä mineraaleja saa mm aidoista vuori- ja merisuoloista ja kuten tiedämme, paras magnesiumin lähde on raaka kaakao. Kaakao ei tosin kuulu Yongin filosofiaan. Tästä siis lisää kohdassa detox. Lehtivihreän määrän pitäminen optimaalisella tasolla helpottuu huomattavasti käyttämällä viherjauheita. Tunnetuin on perus vehnänorasjauhe ja nykyään markkinoilta löytyy paljon erilaisia sekoituksia. Varmista että tuote on luomu ja vertaile kilohintoja, älä maksa liikaa. toki laatu maksaa aina vähän enemmän."
"Veren pH on optimitilanteessa 7,365 ja keho huolehtii siitä mm. siirtämällä tarvittaessa emäksistä materiaalia vereen (mm. kalsiumia luista ja magnesiumia lihaksista) ja kuljettamalla verestä happoja pois luonnollisia teitä virtsan kautta. Oletus että keho poistaa kaiken hapon on osoittautunut vääräksi. Verikuvat näyttävät että happoja kertyy kehoon helposti. Keho varastoi ylimääräisiä happoja mm. rasvasoluihin ja siksi niitä tarvitaan. Jos taas keho on lievästi emäksinen, kuten optimitilanteessa, se ei tarvitse rasvasoluja happojen varastopaikaksi. Eli rasvasolut ovat paitsi ylimääräisen energian, myös ylimääräisten happojen varasto. Jos varastot tyhjätään ”väkisin” laskemalla vain kalorit alas, keho happamoituu ja joutuu keräämään rasvat jossain vaiheessa takaisin. Keho myös näyttää huuhtovan suuren määrän kalsiumia luista ylläpitääkseen veren emäksisen pH:n. Tästä seurauksena luiden heikentyminen. Etsipä tieto missä maailman maista on eniten osteoporoosia. Etsi sitten tieto missä juodaan eniten maitoa, pohdi tätä logiikkaa hetki."
Parhaat palat kaikista:
•Pidä ruuan määrä ja annoskoko toimivana, joko järjellä tai tarvittaessa laskemalla
•Vältä liikaa hiilihydraattia, pidät insuliini aisoissa
•Syö omega 3 rasvoja
•Ylläpidä kehon pH syömällä paljon vihreyksiä
•Tee aerobista 60–70 % tehoilla
•Syö mahdollisimman ravintotiheää ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, eli paljon kehon tarvitsemia mikro ja fytoravinteita ja mahdollisimman vähän poistettavia kemikaaleja
•Tee syvähengityksiä
•Juo paljon puhdasta vettä, syö kasviksia ja käytä laadukasta suolaa
•Pidä huoli suolistosta välttämällä lääkkeitä, alkoholia, sokeria yms.
•Rentoudu usein
http://www.bircaterra.fi/ph-tasapaino.htm :
"Hitaasti kiirehtivät voivat aluksi muuttaa ateriakoostumuksiaan siten, että yli puolet lautasesta on salaattia ja vihanneksia (mielellään raakoja tai kevyesti höyrystettyjä) ja loppu lautasesta on kalaa, lihaa (kalkkuna suositeltavaa), papuja tai jotain kypsennettyä ruokaa. Lautaseltaan kannattaa jättää pois perunat, riisi ja pasta. Maitotaloustuotteiden (maito, piimä, jugurtti, juustot, rahka, voi yms.) ja kananmunien käyttöä on hyvä vähentää ja lopulta jättää ne kokonaan pois ruokavaliostaan. Hiilihappoiset virvoitusjuomat ja kivennäisvedet sekä tuoremehut ja muut mehut voi vähitellen korvata vedellä tai vedellä, joka on maustettu tuoreella sitruunamehulla. Puurot, myslit ja leivät ovat elimistöä pahasti happamoittavia, joten niiden käyttöä kannattaa vähentää. Viljoista voi käyttää tattaria, hirssiä, kvinoa ja spelttiä. Keinotekoiset rasvat ja levitteet on hyvä vaihtaa kylmäpuristettuihin öljyihin kuten pellavansiemen-, rypsi-, camelina-, hamppu- tai oliiviöljyyn. Salaattikastikkeen voi vaihtaa hyvään öljyyn, sitruunamehuun ja ripaukseen ruusu- tai kristallisuolaa. Etikkasäilykkeet ja etikkaiset mausteet on syytä jättää happamoittavina pois ruokavaliostaan. Puhdistetut suolat, joita yleisesti käytetään kotitalouksissa ja elintarviketeollisuudessa, tulee vaihtaa ruusu- ja kristallisuolaan ja niitä voi käyttää ruokien maustamiseen."
* * * * *
En ole hifistelijä. En voi olla - jään liian tiukasti kiinni valitsemani ruokavalion rajoitteisiin menneiden ruokaongelmien loppuseurauksena. Mutta mitä jos jonkinlainen Kultainen Keskitie tekisi oikeasti tasapainoisen fiiliksen? Mitä jos voisin saavuttaa sen, mitä eniten kaipaan - että syöminen olisi oikeasti normaalia, osa elämää, ilman että siitä pitäisi murehtia, tai sen kummemmin miettiä.
Keskusteltiin äitini kanssa muutama päivä sitten lautasmallista. Muutama korkea-asemainen ihminen päättää lääkäreiden tukemana koko Suomen ravintosuosituksista. En ole enää aikoihin uskonut lautasmalliin ja minua kismittää yhä se, miten sitä tuputetaan joka suunnasta.
Lautasmalli on ehdottomasti hyvä niille, jotka muuttavat eines-roskaruoka- tai muuten epäterveellisiä ruokatottumuksiaan järkeviksi. Mutta sitten, jos perusasiat ovat kunnossa - en näe siinä järkeä. Niin, turhia tyhjiä hiilareita en suuhuni pane. Korvaan ne mieluummin ravinnerikkailla tuoreilla. Meidän kauppareissuilla n. 3/4 tuotteista kerätään HeVi-osastolta.
Tässä on hyvä artikkelisarja nykyisten ravinnesuositusten sekavuudesta, ristiriitaisuudesta ja tehdystä monimutkaisuudesta. Suosittelen lämpimästi lukemaan.
(Kaloriteorian) "Sovellus: olen urani ensimmäiset kahdeksan vuotta laskenut kaloreita, nykyään olen huomannut että kun nuo 7 muuta asiaa otetaan huomioon niin laskeminen jää turhaksi. Eli kalorit ovat olemassa ja ne ovat aivan totta, lähestymistapana ne yksin ottaisin huomioon vasta kun laatu on laitettu kuntoon. Sillä ihminen voi syödä ”oikean” määrän kaloreita ja silti olla suurissa ravinnevajeissa ja vaikka lihota samalla. Amerikassa on jo lapsia jotka ovat ylipainoisia ja samalla sairastavat riisitautia. Jos haluat laskea kaloreita, niin netissä on paljon käteviä laskureita. Jatketaan siis eteenpäin ja siirrytään enemmän biologian ja fysiologian puolelle."
Karppauksesta: "Haaste: Tämä metodi ottaa jo huomioon ruuan laatua erottelemalla makroravinteiden (hiilihydraatti, proteiini ja rasva) erot ja huomioimalla kehon toimintaa. Ensimmäisillä kerroilla hiilihydraattien vähentäminen saattaa aiheuttaa väsymystä jos solut ovat tottuneet käymään sokerilla, se kuitenkin kääntyy usein vireydeksi kun sokerit tasoittuvat ja kehon rasva-aineenvaihdunta paranee. Metodi ei ota huomioon sinänsä mikroravinteiden laatua ja määrää, yksilöllisiä eroja eikä sinänsä huomioi muiden elämäntapojen edellyttämää hiilihydraatin tarvetta. Toinen suuri haaste tällä metodilla on mm. elimistön happamoituminen joka käsitellään seuraavaksi kohdassa pH."
pH-ruokavaliosta: "Sovellus: Yongin elävänveren kuva ja uusi biologia ovat todella high end tiedettä ja siitä kannattaa ehdottomasti napata käyttöön useampikin asia. Kun keho pysyy emäksisenä, on paljon helpompi polttaa rasvaa, sillä keho ei vastusta sitä, lisäksi vireys ja terveys pysyvät parempina, eikä keholla ole tarvetta kerätä ylimääräistä rasvaa takaisin painonpudotuksen jälkeen. Käytännössä kalsium ja magnesiumrikkaiden ruokien (huom. maito ei itse asiassa ole kalsiumrikas ruoka) ja lehtivihreän tankkaaminen auttaa kehon pH tasapainon ylläpitämisessä. Syö siis paljon vihreyksiä, siitä lehmäkin kalsiuminsa saa. Hyviä mineraaleja saa mm aidoista vuori- ja merisuoloista ja kuten tiedämme, paras magnesiumin lähde on raaka kaakao. Kaakao ei tosin kuulu Yongin filosofiaan. Tästä siis lisää kohdassa detox. Lehtivihreän määrän pitäminen optimaalisella tasolla helpottuu huomattavasti käyttämällä viherjauheita. Tunnetuin on perus vehnänorasjauhe ja nykyään markkinoilta löytyy paljon erilaisia sekoituksia. Varmista että tuote on luomu ja vertaile kilohintoja, älä maksa liikaa. toki laatu maksaa aina vähän enemmän."
"Veren pH on optimitilanteessa 7,365 ja keho huolehtii siitä mm. siirtämällä tarvittaessa emäksistä materiaalia vereen (mm. kalsiumia luista ja magnesiumia lihaksista) ja kuljettamalla verestä happoja pois luonnollisia teitä virtsan kautta. Oletus että keho poistaa kaiken hapon on osoittautunut vääräksi. Verikuvat näyttävät että happoja kertyy kehoon helposti. Keho varastoi ylimääräisiä happoja mm. rasvasoluihin ja siksi niitä tarvitaan. Jos taas keho on lievästi emäksinen, kuten optimitilanteessa, se ei tarvitse rasvasoluja happojen varastopaikaksi. Eli rasvasolut ovat paitsi ylimääräisen energian, myös ylimääräisten happojen varasto. Jos varastot tyhjätään ”väkisin” laskemalla vain kalorit alas, keho happamoituu ja joutuu keräämään rasvat jossain vaiheessa takaisin. Keho myös näyttää huuhtovan suuren määrän kalsiumia luista ylläpitääkseen veren emäksisen pH:n. Tästä seurauksena luiden heikentyminen. Etsipä tieto missä maailman maista on eniten osteoporoosia. Etsi sitten tieto missä juodaan eniten maitoa, pohdi tätä logiikkaa hetki."
Parhaat palat kaikista:
•Pidä ruuan määrä ja annoskoko toimivana, joko järjellä tai tarvittaessa laskemalla
•Vältä liikaa hiilihydraattia, pidät insuliini aisoissa
•Syö omega 3 rasvoja
•Ylläpidä kehon pH syömällä paljon vihreyksiä
•Tee aerobista 60–70 % tehoilla
•Syö mahdollisimman ravintotiheää ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, eli paljon kehon tarvitsemia mikro ja fytoravinteita ja mahdollisimman vähän poistettavia kemikaaleja
•Tee syvähengityksiä
•Juo paljon puhdasta vettä, syö kasviksia ja käytä laadukasta suolaa
•Pidä huoli suolistosta välttämällä lääkkeitä, alkoholia, sokeria yms.
•Rentoudu usein
http://www.bircaterra.fi/ph-tasapaino.htm :
"Hitaasti kiirehtivät voivat aluksi muuttaa ateriakoostumuksiaan siten, että yli puolet lautasesta on salaattia ja vihanneksia (mielellään raakoja tai kevyesti höyrystettyjä) ja loppu lautasesta on kalaa, lihaa (kalkkuna suositeltavaa), papuja tai jotain kypsennettyä ruokaa. Lautaseltaan kannattaa jättää pois perunat, riisi ja pasta. Maitotaloustuotteiden (maito, piimä, jugurtti, juustot, rahka, voi yms.) ja kananmunien käyttöä on hyvä vähentää ja lopulta jättää ne kokonaan pois ruokavaliostaan. Hiilihappoiset virvoitusjuomat ja kivennäisvedet sekä tuoremehut ja muut mehut voi vähitellen korvata vedellä tai vedellä, joka on maustettu tuoreella sitruunamehulla. Puurot, myslit ja leivät ovat elimistöä pahasti happamoittavia, joten niiden käyttöä kannattaa vähentää. Viljoista voi käyttää tattaria, hirssiä, kvinoa ja spelttiä. Keinotekoiset rasvat ja levitteet on hyvä vaihtaa kylmäpuristettuihin öljyihin kuten pellavansiemen-, rypsi-, camelina-, hamppu- tai oliiviöljyyn. Salaattikastikkeen voi vaihtaa hyvään öljyyn, sitruunamehuun ja ripaukseen ruusu- tai kristallisuolaa. Etikkasäilykkeet ja etikkaiset mausteet on syytä jättää happamoittavina pois ruokavaliostaan. Puhdistetut suolat, joita yleisesti käytetään kotitalouksissa ja elintarviketeollisuudessa, tulee vaihtaa ruusu- ja kristallisuolaan ja niitä voi käyttää ruokien maustamiseen."
* * * * *
En ole hifistelijä. En voi olla - jään liian tiukasti kiinni valitsemani ruokavalion rajoitteisiin menneiden ruokaongelmien loppuseurauksena. Mutta mitä jos jonkinlainen Kultainen Keskitie tekisi oikeasti tasapainoisen fiiliksen? Mitä jos voisin saavuttaa sen, mitä eniten kaipaan - että syöminen olisi oikeasti normaalia, osa elämää, ilman että siitä pitäisi murehtia, tai sen kummemmin miettiä.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Vihersmoothie & juoksemisesta
Olen päässyt taas vihersmoothieiden makuun. Smoothieita olen kyllä juonut, mutta tajusin pari päivää sitten, että olin livennyt vihersmoothieista marjaisiin kermaherkkuihin. Hmph. Mutta nyt voikukanlehdet ovat kasvaneet jo sormenmittaisiksi, ja olen heitellyt niitä ahkerasti smoothien sekaan. Ja kyllä maistuu hyvältä! :) Kourallinen voikukanlehtiä (puhtaalta kasvupaikalta), pari sellerinvartta, mustikoita, banaani tai appelsiini. Mm!
Ne tasaiset voikukanlehdet ovat salaatteihin sopivia, röpelöiset ovat vähän kitkeriä. Smoothiessa ne tosin menevät.
Ja voihan KESÄ! Ja juoksu!
Toissapäivänä lenkillä tuntui, että tahtoisin juosta ikuisuuden! Euforia oli aika käsittämättömän suurta ja kävelin ympäri pihaa lenkin jälkeen suu korvissa kuin hölmöläisellä. Sitten piirtelin sydämiä treenivihkoon ja harkitsin Naisten Kymppiä.
Sovittiin Miriannen kanssa, että osallistutaan Naisten Kympille ensi vuonna. Jesh! Ehkä jo tänä vuonna loppukesästä osallistun jo johonkin kisaan, mutta saa nähdä. Ainakin juoksu maistuu nyt uskomattoman makealta - se ei koskaan tuntunut tältä, kun juoksin tietämättä aiheesta tarpeeksi.
Jossain haastattelussa kirjoitettiinkin siitä, miksi ihmiset kuvittelevat voivansa lähteä juoksemaan noin vaan, tietämättä aiheesta mitään - eihän kukaan aloita tennistäkään tutustumatta ensin lajiin. Ihminen on kyllä evoluutiohistoriansa aikana ollut nimenomaan juoksija, mutta let's face it - geeniperimä ei anna ihan kaikkea tarvittavaa tietoa. Aloittelijoiden nivelrevähdysvaivat sen jo todistavat.
Mutta siis. Sykemittari ja oikea juoksuohjelma sekä matalalta tasolta lähteminen pelastivat minut totaalisesti. :) Nyt jo ihmettelen, mitä järkeä viime kesänä olikaan juosta henkihievereissä sitä samaa 6km lenkkiä samalla tahdilla, sykkeen ollessa siinä 180-190 paikkeilla... Ja sit mietin, että miksi tämä on niin kamalaa, ja että miksi kuntoni on niin huono. C'mon girl.. ;)
Ne tasaiset voikukanlehdet ovat salaatteihin sopivia, röpelöiset ovat vähän kitkeriä. Smoothiessa ne tosin menevät.
Ja voihan KESÄ! Ja juoksu!
Toissapäivänä lenkillä tuntui, että tahtoisin juosta ikuisuuden! Euforia oli aika käsittämättömän suurta ja kävelin ympäri pihaa lenkin jälkeen suu korvissa kuin hölmöläisellä. Sitten piirtelin sydämiä treenivihkoon ja harkitsin Naisten Kymppiä.
Sovittiin Miriannen kanssa, että osallistutaan Naisten Kympille ensi vuonna. Jesh! Ehkä jo tänä vuonna loppukesästä osallistun jo johonkin kisaan, mutta saa nähdä. Ainakin juoksu maistuu nyt uskomattoman makealta - se ei koskaan tuntunut tältä, kun juoksin tietämättä aiheesta tarpeeksi.
Jossain haastattelussa kirjoitettiinkin siitä, miksi ihmiset kuvittelevat voivansa lähteä juoksemaan noin vaan, tietämättä aiheesta mitään - eihän kukaan aloita tennistäkään tutustumatta ensin lajiin. Ihminen on kyllä evoluutiohistoriansa aikana ollut nimenomaan juoksija, mutta let's face it - geeniperimä ei anna ihan kaikkea tarvittavaa tietoa. Aloittelijoiden nivelrevähdysvaivat sen jo todistavat.
Mutta siis. Sykemittari ja oikea juoksuohjelma sekä matalalta tasolta lähteminen pelastivat minut totaalisesti. :) Nyt jo ihmettelen, mitä järkeä viime kesänä olikaan juosta henkihievereissä sitä samaa 6km lenkkiä samalla tahdilla, sykkeen ollessa siinä 180-190 paikkeilla... Ja sit mietin, että miksi tämä on niin kamalaa, ja että miksi kuntoni on niin huono. C'mon girl.. ;)
tiistai 11. toukokuuta 2010
Vihreälle päässyt laihdutusliikkuja juoksi.
Ensimmäistä kertaa sain kaikki palkit Kiloklubissa vihreälle - upean palkitseva tunne! On jotenkin vapauttavaa, kun tällaisen ohjelman avulla voi tasapainottaa ruokavaliotaan ja saada varmennus siitä, että syö varmasti tarpeeksi kaikkea, mitä keho vain tarvitsee! Yksi kuitenkin on jäänyt mietityttämään - ottaako tämä ohjelma mukaan kalsiumin?
En ole vielä onnistunut pysymään noissa Kiloklubin kalorisuosituksissa, mutta enköhän minä siinä vielä onnistu! Lähinnä tähtään tällä hetkellä siihen, että onnistun saamaan täydet pisteet kotiin viikon liikuntamäärästä, mitä Kiloklubi laihdutusliikkujalle suosittelee.
On myös upea fiilis tämän päivän liikunnasta. Suurkiitokset Emiralle ja vinkilleen Juoksukoulusta, joka opastaa kuinka intervalliharjoitusten kautta hiljalleen pystyy nostamaan kuntoaan! Tästähän atleettiset kaverini Alkiolla ovat minulle jo vinkkailleet, mutta en ollut saanut otettua härkää sarvista kiinni. Tämän konkreettisen juoksukoulun valmiin treenipohjan avulla se viimeinkin onnistui! On nimittäin taas elämä tehty piirun verran helpommaksi - jälleen on joku kertomassa täsmälleen, kuinka asiat voisi tehdä. Ja mikä suoriutumisen riemu, kun olin onnistuneesti juossut ensimmäisen treenin lävitse!
Ihana oli myös juoksuseura: pehmeät tassut ja kiinteän ystävällinen katse tasaisella hännänheilutuksella seurasi koko matkan ajan tiukasti rinnalla.
On se ihan eri fiilis treenata kotikonnuilla. Olen luotu liikkumaan koiran tykönä
- vaikka tuleekin ikävä Alkio-vuoden kaverilenkkejä.
En ole vielä onnistunut pysymään noissa Kiloklubin kalorisuosituksissa, mutta enköhän minä siinä vielä onnistu! Lähinnä tähtään tällä hetkellä siihen, että onnistun saamaan täydet pisteet kotiin viikon liikuntamäärästä, mitä Kiloklubi laihdutusliikkujalle suosittelee.
On myös upea fiilis tämän päivän liikunnasta. Suurkiitokset Emiralle ja vinkilleen Juoksukoulusta, joka opastaa kuinka intervalliharjoitusten kautta hiljalleen pystyy nostamaan kuntoaan! Tästähän atleettiset kaverini Alkiolla ovat minulle jo vinkkailleet, mutta en ollut saanut otettua härkää sarvista kiinni. Tämän konkreettisen juoksukoulun valmiin treenipohjan avulla se viimeinkin onnistui! On nimittäin taas elämä tehty piirun verran helpommaksi - jälleen on joku kertomassa täsmälleen, kuinka asiat voisi tehdä. Ja mikä suoriutumisen riemu, kun olin onnistuneesti juossut ensimmäisen treenin lävitse!
Ihana oli myös juoksuseura: pehmeät tassut ja kiinteän ystävällinen katse tasaisella hännänheilutuksella seurasi koko matkan ajan tiukasti rinnalla.
On se ihan eri fiilis treenata kotikonnuilla. Olen luotu liikkumaan koiran tykönä
- vaikka tuleekin ikävä Alkio-vuoden kaverilenkkejä.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Laktoosi-intoleranssia vai sittenkin jotain muuta?
Jatkaen Eciran järkytyksen katkuisia pohdintoja ruuasta, jota kehollemme annamme.
HS:
"Tutkimus: laktoosi-intoleranssiepäilyt usein vääriä
HS:
"Tutkimus: laktoosi-intoleranssiepäilyt usein vääriä
NEW YORK.
Moni syyttää vatsavaivoistaan laktoosi-intoleranssia turhaan, kertoo tuore espanjalaistutkimus."
(koko uutinen:)
Koko perheelläni on laktoosi-intoleranssi, kaikille muille testein diagnosoitu paitsi minulle. Lapsena olin nimittäin pitkään se onnellinen natiainen, jolla oli oma pieni sininen maitopurkki kaapista, kun muut joutuivat litkimään ällömakeaa hylamaitoa. Sitten yhtenä iltana iltasadun lukemisen aikaan alkoi meikäläisellä vääntää mahasta ja ilmavaivoja ilmeni iltasatua vakavasti häiriten. Tällöin mitä loogisin johtopäätös oli, että olin seurannut koko muuta perhettäni ja kehoni oli omaksunut laktoosi-intoleranssin.
Enkä tätä diagnoosia ole kertaakaan kyseenalaistanut, vaikka mahani ei aina olisikaan reagoinut maitoon.
Entä, jos minulla ei olekaan laktoosi-intoleranssia? Entä, jos mahani onkin reagoinut vaikka Eciran mainitsemaan aspartaamiin tai johonkin aivan muuhun, eikä laktoosiin?
En nyt tiedä, tekisikö tämä elämääni mitenkään sen kovin helpommaksi, mutta ...
Jännää.
Ruokavalio on kuitenkin mielenkiintoinen asia. Siksi edelleen mitä suuremmalla innolla täyttelen Kiloklubin ruokapäiväkirjoja ja odotan keltaisten palluroiden muuttuvan vihreiksi tai toisinpäin. Vihreät rivistöt on kyllä kivoja. Kahden päivän kiloklubin käyttämisen jälkeen olen tajunnut, kuinka paljon liikaa kaloreissa syönkään (jos laihdutus on tavoitteena, suositun kalorimäärän ylitse syön lähes aina) mutta samalla en saa tarpeeksi tyydyttyneitä rasvoja.
Ja jep, lihoin Skotlannissa. Sitä se rasvainen pubiruoka ja jatkuva suklaan ahmiminen teetti, vaikka kuinka sitä olisi liikkunut jalat kipeäksi siellä.
Lihaa 0%
Otatko hampurilaiseesi jauhelihapih... eiku kanan ihoa?
_______
Kuluttajaliitto: Kanannahkapihvejä myydään jauhelihapihveinä
Perjantai 7.5.2010 klo 11.14
Osa ruokakaupoissa myytävistä einesjauhelihapihveistä on tehty jauhelihan sijaan pääasiassa kanannahasta ja -lihasta.
Suomen Kuluttajaliiton mukaan ainakin HK:n ja Atrian jauhelihapihvien nimi on harhaanjohtava.
Elintarvikelainsäädäntö vaatii, että ruokatuotteen tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä se ainesosa, jota tuotteessa on eniten. HK:n jauhelihapihvien tuoteselosteessa mainitaan Kuluttajaliiton mukaan ensimmäisenä broilerinliha ja -nahka, Atrian pihveissä puolestaan vesi.
Kuluttajaliitto huomauttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjanneen, että jos hampurilaispihvin pääraaka-aine on kalaa, kanaa tai kasviksia, tuote tulee nimetä kala-, kana- tai kasvishampurilaiseksi.
- Mikäli tuotteen ensin mainittu valmistusaine on broilerinliha tai -nahka, edellyttää Suomen Kuluttajaliitto, että tuotetta on myös kutsuttava broilerinnahkapihveiksi tai -pyöryköiksi, liitto toteaa.
Uutinen Iltalehdestä
_______
Kuluttajaliitto: Kanannahkapihvejä myydään jauhelihapihveinä
Perjantai 7.5.2010 klo 11.14
Osa ruokakaupoissa myytävistä einesjauhelihapihveistä on tehty jauhelihan sijaan pääasiassa kanannahasta ja -lihasta.
Suomen Kuluttajaliiton mukaan ainakin HK:n ja Atrian jauhelihapihvien nimi on harhaanjohtava.
Elintarvikelainsäädäntö vaatii, että ruokatuotteen tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä se ainesosa, jota tuotteessa on eniten. HK:n jauhelihapihvien tuoteselosteessa mainitaan Kuluttajaliiton mukaan ensimmäisenä broilerinliha ja -nahka, Atrian pihveissä puolestaan vesi.
Kuluttajaliitto huomauttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjanneen, että jos hampurilaispihvin pääraaka-aine on kalaa, kanaa tai kasviksia, tuote tulee nimetä kala-, kana- tai kasvishampurilaiseksi.
- Mikäli tuotteen ensin mainittu valmistusaine on broilerinliha tai -nahka, edellyttää Suomen Kuluttajaliitto, että tuotetta on myös kutsuttava broilerinnahkapihveiksi tai -pyöryköiksi, liitto toteaa.
Uutinen Iltalehdestä
Muurahaisten tappaja
Hiljaiseksi vetää, taas kerran.
Aspartaami.
Sain (taas) kovia mahakipuja äsken aika pian juotuani pari lasillista Valion sokeritonta mansikkakeittoa (alle 10 kcal). Sama tapahtui eilen. Ja nuita vatsanväänteitä on ollut kyllä ennenkin - pahin ongelmani, johon on etsitty ratkaisua niin viljoista, kuiduista, hiivaleivistä kuin sokereistakin.
En juo juuri limua. Makeutusainetta käytän vähän liian usein jogurtissa, ja noita vähäkalorisia mehukeittoja tykkään laittaa iltapalaksi hedelmien päälle.
Googletin järjestyksessä mehukeiton ainesosia. Ja aspartaamin kohdallahan se loksahti: esiin tuli kymmeniä artikkeleita ja keskustelupalstoja, joilla aspartaamista juteltiin. Osa oli jo varmistanut "ihmiskokeilla" itselleen sen, että aspartaami aiheuttaa pahoja oireita. Sitten oli tutkimusartikkeleita, joissa aspartaamin haittoja pohdittiin.
Eräs nainen kertoo käyttävänsä makeutusainetta muurahaisten karkottamisessa. Siis jos sokerimuurahaisetkin kavahtavat aspartaami-makeutusainetta, 200 krt sokeria makeampaa ainetta...
Palstoilla ja tutkimuksissa aspartaamin kerrotaan aiheuttavan vatsanväänteitä. Huonoa oloa. Päänsärkyä. Väsymystä. Nivelkipuja. Masennusta. (Limuteinit hoi!) Ja jopa syöpää. Aspartaamiahan ei suositella raskaana olevillekaan ollenkaan.
Kyseessä on keinotekoinen aine, jonka jenkkimies keksi vahingossa tehdessään haavanpuhdistusainetta tai vastaavaa.
Aika kamalaa, että ikiaikaisia kropan toimintamalleja käpälöidään tällä tavoin, kun seuraamuksia ei tiedetä. Aspartaami on keinotekoinen aine. Sen sanotaan myös lisäävän ruokahalua ja mieliteoja. Tämä ei ole uutta: asiasta ovat raportoineet monet ex-laihduttajat jotka siirtyivät karppaukseen. Että näläntunne vähenee kun siirtyy light/kevyttuotteista tavallisiin. Ja paino putoaa siitä huolimatta.
Tämä aihe jää kyllä hautumaan. Mieleen tuli tätä kirjoittaessa monta hetkeä, jona mahakivut alkoivat pian makeutusaineherkuttelujen jälkeen. Kuten eilen illalla. Damn you, makeanhimo, joka kasvatat itse itseäsi.
Mitä mieltä siellä ollaan? Myrkkyä vai ei?
Aspartaami.
Sain (taas) kovia mahakipuja äsken aika pian juotuani pari lasillista Valion sokeritonta mansikkakeittoa (alle 10 kcal). Sama tapahtui eilen. Ja nuita vatsanväänteitä on ollut kyllä ennenkin - pahin ongelmani, johon on etsitty ratkaisua niin viljoista, kuiduista, hiivaleivistä kuin sokereistakin.
En juo juuri limua. Makeutusainetta käytän vähän liian usein jogurtissa, ja noita vähäkalorisia mehukeittoja tykkään laittaa iltapalaksi hedelmien päälle.
Googletin järjestyksessä mehukeiton ainesosia. Ja aspartaamin kohdallahan se loksahti: esiin tuli kymmeniä artikkeleita ja keskustelupalstoja, joilla aspartaamista juteltiin. Osa oli jo varmistanut "ihmiskokeilla" itselleen sen, että aspartaami aiheuttaa pahoja oireita. Sitten oli tutkimusartikkeleita, joissa aspartaamin haittoja pohdittiin.
Eräs nainen kertoo käyttävänsä makeutusainetta muurahaisten karkottamisessa. Siis jos sokerimuurahaisetkin kavahtavat aspartaami-makeutusainetta, 200 krt sokeria makeampaa ainetta...
Palstoilla ja tutkimuksissa aspartaamin kerrotaan aiheuttavan vatsanväänteitä. Huonoa oloa. Päänsärkyä. Väsymystä. Nivelkipuja. Masennusta. (Limuteinit hoi!) Ja jopa syöpää. Aspartaamiahan ei suositella raskaana olevillekaan ollenkaan.
Kyseessä on keinotekoinen aine, jonka jenkkimies keksi vahingossa tehdessään haavanpuhdistusainetta tai vastaavaa.
Aika kamalaa, että ikiaikaisia kropan toimintamalleja käpälöidään tällä tavoin, kun seuraamuksia ei tiedetä. Aspartaami on keinotekoinen aine. Sen sanotaan myös lisäävän ruokahalua ja mieliteoja. Tämä ei ole uutta: asiasta ovat raportoineet monet ex-laihduttajat jotka siirtyivät karppaukseen. Että näläntunne vähenee kun siirtyy light/kevyttuotteista tavallisiin. Ja paino putoaa siitä huolimatta.
Tämä aihe jää kyllä hautumaan. Mieleen tuli tätä kirjoittaessa monta hetkeä, jona mahakivut alkoivat pian makeutusaineherkuttelujen jälkeen. Kuten eilen illalla. Damn you, makeanhimo, joka kasvatat itse itseäsi.
Mitä mieltä siellä ollaan? Myrkkyä vai ei?
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Klubbailua ja tipattomuuden loppumista.
Onpahan mielenkiintoinen viikko takana; sunnuntaista viime sunnuntaihin olin luokkani kanssa Skotlannissa. Kyllä, tipattomuuteni loppui silloin; nautin maanantaina 26.4 ensimmäisen kaljani 16 viikkoon ja kolmeen päivään. Maistui hyvältä.
Mielenkiintoista oli se tarkkuus, millä pystyin omaa humalatasoani tarkkailemaan. Heti jo parista ensimmäisestä kulauksesta tunsin, kuinka tietty rentous levisi kehooni ja ehkä posket alkoivat jo hieman punoittamaan. Mitään sen suurempaa ei tietysti, ja kun oikeasti menimme nauttimaan porukalla hieman enemmän, pystyin jotenkin paljon tarkemmin seuraamaan kehoni reaktioita alkoholiin - paljon tarkemmin kuin ennen. Hassua, ja samalla niin kätevää. Pystyin niin paljon tarkemmin kontrolloimaan humalatasoani.
n
Samalla olen syönyt vapaammin suklaata, mikä näkyy kukintana ihollani.
Bikinikuntoon on kuitenkin päästävä, ja Skotlannin viikon jälkeen olen alkanut pohtimaan ruokavaliotani. Skotlannissahan syödään hyvin paljon vaaleaa leipää, ja meidän hostellimme aamupalaan kuului se halvin pullamössöpaahtis. Sehän ei anna mitään muuta kuin turvonneen mahan (ja kyllä, ruoansulatus on vihdoin alkanut normalisoitua viikon kiukuttelun jälkeen. Ilmiselvästi mahani ei pidä kuiduttomasta ruokavaliosta).
Ja kuin ajatukseni lukien, kämppikseni kertoi tänään kiloklubista. Se on ilmainen ohjelma, jonka ruokapäiväkirjaohjelmaa käyttämällä saan selville, syönkö tarpeeksi niin kuituja, proteiineja kuin muutakin kehoni tarvitsemia ainesosia.
Tämän päivän ruokavalion mukaan saan tarpeeksi kuituja ja proteiineja, mutta liian vähän tyydyttyneitä rasvoja. Tämä on jännää!
Tekisi mieli jo kovin lähteä liikkumaan, jotta saisin liikkumispäiväkirjaakin täydennettyä. Mutta ehkä tämä Skotlannista nappaamani nuha pitää ensin potea pois, jotta moinen kävisi päinsä.
Tuon ohjelman mukaan pääsisin toivomaani painoon 22 viikossa, kun laihduttaisin 300-800 grammaa viikossa. Lokakuun alku, täältä tullaan ja vaikka silloin olisikin jo kylmä, niin silloin sitä poseerataan bikineissä! Tästä se lähtee, oi jea.
Ja samalla saan tasapainotettua ateriani.
Loistavaa.
Mielenkiintoista oli se tarkkuus, millä pystyin omaa humalatasoani tarkkailemaan. Heti jo parista ensimmäisestä kulauksesta tunsin, kuinka tietty rentous levisi kehooni ja ehkä posket alkoivat jo hieman punoittamaan. Mitään sen suurempaa ei tietysti, ja kun oikeasti menimme nauttimaan porukalla hieman enemmän, pystyin jotenkin paljon tarkemmin seuraamaan kehoni reaktioita alkoholiin - paljon tarkemmin kuin ennen. Hassua, ja samalla niin kätevää. Pystyin niin paljon tarkemmin kontrolloimaan humalatasoani.
... Tosin vappuna se kupliva oli virhe.
n Samalla olen syönyt vapaammin suklaata, mikä näkyy kukintana ihollani.
Bikinikuntoon on kuitenkin päästävä, ja Skotlannin viikon jälkeen olen alkanut pohtimaan ruokavaliotani. Skotlannissahan syödään hyvin paljon vaaleaa leipää, ja meidän hostellimme aamupalaan kuului se halvin pullamössöpaahtis. Sehän ei anna mitään muuta kuin turvonneen mahan (ja kyllä, ruoansulatus on vihdoin alkanut normalisoitua viikon kiukuttelun jälkeen. Ilmiselvästi mahani ei pidä kuiduttomasta ruokavaliosta).
Ja kuin ajatukseni lukien, kämppikseni kertoi tänään kiloklubista. Se on ilmainen ohjelma, jonka ruokapäiväkirjaohjelmaa käyttämällä saan selville, syönkö tarpeeksi niin kuituja, proteiineja kuin muutakin kehoni tarvitsemia ainesosia.
Tämän päivän ruokavalion mukaan saan tarpeeksi kuituja ja proteiineja, mutta liian vähän tyydyttyneitä rasvoja. Tämä on jännää!
Tekisi mieli jo kovin lähteä liikkumaan, jotta saisin liikkumispäiväkirjaakin täydennettyä. Mutta ehkä tämä Skotlannista nappaamani nuha pitää ensin potea pois, jotta moinen kävisi päinsä.
Tuon ohjelman mukaan pääsisin toivomaani painoon 22 viikossa, kun laihduttaisin 300-800 grammaa viikossa. Lokakuun alku, täältä tullaan ja vaikka silloin olisikin jo kylmä, niin silloin sitä poseerataan bikineissä! Tästä se lähtee, oi jea.
Ja samalla saan tasapainotettua ateriani.
Loistavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)