Uskotko kehoasi vai tilastoja?

Olen hämmästynyt.
Muutama asia on viime päivinä muuttanut radikaalisti käsitystäni liikuntasuosituksista.
Samalla lailla kun perinteisen lautasmallin ehdoton kunkkupaikka ruokavaliota laatiessa, myös liikuntaan ja painonhallintaan liittyvät ajatukset ovat muuttuneet.

Asia, jota liikuntasuositukset eivät ota huomioon on se, että ihmiset ovat yksilöitä. Jokaisen keho polttaa ruokaa energiaksi eri tavalla: joillekin sopivat paremmin kevyet kasvisruoat, toisen keho tarvitsee lisäksi lihaa, kolmas tuntee olonsa väsyneeksi ilman minkäänlaisia viljatuotteita. Tämä yksilöllisyys koskee ihan samalla tavalla liikuntaa. Asia on kuitenkin monimutkaisempi kuin pelkkä "joillekin sopii kävely ja joillekin bodypump".

Virheellistä on antaa esimerkkejä siitä, kuinka paljon tietty liikuntalaji kuluttaa tietyssä ajassa. Esim. kevyt kävely 1h, 300kcal. Ihmiset, jotka joko pudottavat painoaan tai opettelevat terveitä elämäntapoja näin, voivat joutua aivan hakoteille. Miksikö? Koska ihmisen kehot kuluttavat energiaa eri urheilulajeissa ihan eri tehoilla.

Sykemittarini näytti eilen, että kulutin tunnin jumpassa (40min aerobista, 20min lihaskuntoa) noin 560 kcal. Se on paljon. Vaikka vähentää tuosta peruskulutuksen määrän (painon verran kaloreita tunnissa), jäljelle jää sellaiset 500kcal. Kaverini kulutti samassa ajassa 370kcal. 500kcal on valtava määrä. Ehkä olenkin liikkunut paljon tehokkaammin kuin uskoinkaan; ehkä kehoni on sen tyyppinen, että se kuluttaa nopeasti energiaa. Leposykkeeni on luonnostaan nopea, ja syke nousee nopeasti melko korkealle, mutta harvoin ylittää jumpan raskaimmissakaan vaiheissa yli 170. 500kcal kuulostaa paljolta, mutta toisaalta ei uskomattomalta; kehoni on monesti vinkannut, että nyt oli supertehot käytössä ja olo on ollut sen mukainen. Ei väsynyt, mutta kaikkensa antanut.

Voihan sykemittarissani olla virhe, mutta ainakin oikeaa sykettä se näyttää. (Mittailin muutaman kerran käsin kesken nopean lenkin.)

Jos siis jokainen yrittää seurata samoja ohjeita - syödä tietyn mallin mukaisesti ja liikkua tietyn verran, kehon oma erityinen toimintatapa jää liian vähälle huomiolle. Jos kuluttaakin enemmän kuin luulee, tuntee luonnollisesti myös enemmän nälkää. Jos kieltää ruoan itseltään siksi, ettei se mahdu näennäisesti oikeaan ruokasuunnitelmaan, seurauksena on varmasti sortuminen jossain vaiheessa.

Kuinka yksilöllisesti kehomme lopulta toimivatkaan? Siitä ei ole varmaa tietoa. Mutta jos jokaisen omat geenit määrittävät osittain myös sairautemme, taipumuksemme ja kaiken sen, mitä ulkonäkömme ja sisuksemme ovat - eikö ole oikeastaan tosi luonnollista ajatella, että myös aineenvaihduntamme, energian kulutuksemme ja meille sopivat liikuntatehot ovat erilaisia?

Elämäntaparemontissa tärkein asia on kuunnella kehoaan. En aio jäädä sykemittarin orjaksi; otin sen testikäyttöön ihan kiinnostuksen vuoksi nähdäkseni oman kuntoni nykyisen tason. Fysikaaliset mittauslaitteet voivat auttaa meitä näkemään sen, minkä sisimmässämme tiedostammekin, mutta johon emme usko, koska jossain lukee, että puolen tunnin kävelylenkki kuluttaa määrän x kaloreita. (Vihaan sanaa kalori. En aio puhua kaloreista tulevissa postauksissa. Kilokalori on todella teennäinen yksikkö liikunnan ja urheilun kannalta, ellei sitten oikeasti pudota reilusti painoa.)

Kuuntele kehoasi. Muuta se ei sinulta vaadi.