maanantai 16. elokuuta 2010

Jakku

Koin tänään (positiivisen) järkytyksen.
Muuttoa valmistellessani löysin jakun, joka on viimeksi sopinut päälleni lukioaikana. Viime syksynä muistan yrittäneeni ahtautua kyseiseen jakkuun, ja se ei mennyt ei mitenkään päälle. Oli turha kuvitellakaan, että olisin saanut käsivarteni mukavaan asentoon, tai vetoketjun päät edes koskettamaan toisiaan.
Tänään se sitten sujahti päälle. Vetoketjukin meni kiinni.
Onkohan kyseessä vain samannäköinen takki?

Vähän tiukkahan tuo on vielä masun kohdalla ja halausvara on kireähkö, mutta.. Takki on melkein käyttökelpoinen.
Olenko minä oikeasti noin sutjakassa kunnossa kuitenkin?
Tissien kohdaltahan tuo ei oikein istu. "Ylläri".


sunnuntai 15. elokuuta 2010

Unimaailma sekoittaa.

Näin viime yönä mitä kummallisinta unta.
Pikkaisen samankaltaisia unia on tullut nähtyä aikaisemminkin, mutta hitusen erilaisella sävyllä.
Unessani poltin tupakkaa. Aikaisemmissa vastaavissa unissa olen "herännyt" unessani ajatukseen, että mitähän pirhanaa sitä nyt tulee puuhailtua, kuinkahan kauan tätäkin on muka jatkunut? Miten minä tähän päädyin? Ja pienessä paniikinomaisessa hädässä on tullut heitettyä palava tupakka yleensä pois. Unessahan sillä ei ole vaaraa, vaikka tulipalokin syttyisi.
Viime yönä olin jollain tasolla ylpeä, että poltin punaista Malboroa. Minulla oli maxi-toppa, ja ilmiselvästi minut oli haastettu. Minun piti polttaa kyseinen aski omaan tahtiini, ja haastajani toivoivat minun jäävän nikotiiniin koukkuun. Itse olin aivan sata varma, että näin ei tulisi käymään, ja toivoin pystyväni osoittamaan sen.
Mutta se jännä kutina, mikä tuli kun otin tuon topan käteen, ja näin että siellä oli vielä viisi jäljellä. Se oli jonkinkaltaista mielihyvää. Ihan kuin se olisi ollut niin ihanaa polttaa noita.

Uneni ei koskaan kertonut, jäinkö nikotiinista riippuvaiseksi. Uneni yllättäen vaihtui.. ja lopputulos jäi epäselkeäksi.

Mutta koko tämän päivän olen ollut hämmentynyt. Kassalla istuessani ja tupakoita myydessäni tuo sama kihelmöinti on muistunut, ja yritän pohtia syytä.
Ei, en tule ikinä ottamaan moista haastetta vastaan, enkä itseäni moisella haastaisi.
Kaiken lisäksi tupakka maistuu pahalta. Sitä maistaneena tiedän.

Mutta ehkä olisi aika haastaa itseä taas uudestaan.
Ehkä mieleni kaipaa jotain vastaavaa? Vaikka pari haastetta on edelleenkin toteutumatta.
Kesäksi en päässyt bikinikuntoon. Ehkä muutan aikamääreen jouluksi?
.. Näitä jään pohtimaan. Ja olemaan vieläkin hämmentynyt ajatuksesta tupakka.