Jos ärtymystä, hämmennystä ja kipua ei salli itselleen, ne kasaantuvat. Ne muodostavat amaa elimistöön; myrkkyä, joka kertyy ja tekee sairaaksi. Siksi sanon nyt: olo_on_eksynyt.
Moni asia on edennyt; moni jämähtänyt.
Joka-aamuinen läsnäoloon pyrkimys joogan avulla on tehnyt paljon. Tiedän myös nyt, että tietoisuuden kohottaminen on sitä, että osaa suhtautua kaikkiin tapahtumiin ja ihmisiin uskoen niiden tuottavan vain hyviä asioita.
Silti tekisi mieli potkia seiniä ja ulista. Jostain syystä en usko sen auttavan; tämä ama on kiinni tiukassa. Miten sen saa pois? Miten voisi löytää uudestaan luottamuksen? Pitta-Vata ei pidä pysähtelystä. Eikä siitä tunteesta, ettei enää ole mitään nähtävää näissä hetkissä.
Huokaus. Voisinpa eksyä unimaailmaan moneksi hetkeksi; ihmisen hölmö ominaispiirre, tavoite pakenemisesta. Vaan kun ei nukuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti