lauantai 2. tammikuuta 2010

2. päivä - houkutuksia pullollaan.

Ottaessani ensimmäisiä askelia lupaukseni viitoittamalla tiellä olen jo joutunut kokemaan kiusauksia. Ensimmäinen oli huoneeni pöydältä löytynyt puoliksi syöty suklaalevy. Se suorastaan kirkui järkytyksestä, kun kiikutin sen alakertaan vanhempieni syötäväksi.
Seuraavaksi nauttiessani voileipiä isäni kantoi erittäin herkullisen näköisen täytekakun pöytään ja hyväntuulisesti käski minun ottaa palasen. Myöntää täytyy, ärähdin, enkä ottanut murustakaan koko kakkusesta.
Isä silti tuntui k
okeilevan lupaukseni kestävyyttä tarjoten minulle illallisella maistiaisia viinikokoelmastaan. Pysyin lujana, mikä tällä kertaa oli helppoa - isällä oli kädessään punaviinipullo. Jos jostain alkoholipitoisesta juomasta en niinkään välitä, niin punaviinistä ja sen voimakkaasta jälkimausta.
Isä sentään hyvitti leppoisan "unohtelunsa" kertomalla herkkulakostani myöhemmin mummolle, jonka kahvipöydässä minun olisi ollut niin kovin vaikea sanoa ei. Ei sillä, että hänen pöytänsä notkuisi herkuista joita minun tekisi mieleni, vaan yksinkertaisesti siksi, että pelkäisin loukkaavani hyväntahtosta vanhusta.

Tähän mennessä on siis ollut kohtalaisen helppoa. Aamulenkillä ei tullut käytyä ensimmäisenä päivänä, ellei kaverin luota kotiin kävelyä lasketa, mutta tänään jo käppäilin ulkoilmassa nauttien pakkassäästä. Kohta vedän ensimmäiset vatsalihasliikkeet ikuisuuksiin, niin olen sitten noudattanut sitäkin kohtaa lupauksesta.

Mutta miltä lähtökohdilta minä ponnistankaan?
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Itseäni suorastaan kauhistuttaa tuo maharölli, enkä haluaisi tunnustaa moista omakseni.



Tuo pitäisi kiinteyttää kesäkuun alkuun mennessä.
Vaakaa en aio pahemmin tässä yksityisessä painonpudotuskilpailussa tuijottaa, mutta koska mittanauhani on kämpillä Alkiolla oli siihen nyt turvauduttava. Tulos oli shokeeraava. 70 kiloa tähän tyttöön mahtuu. Parissa vuodessa kiloja on siis kertynyt lisää se n. 15.
Tuota kuvaa tuijotettuani olen varma, että pystyn seuraavat sokeripitoiset viettelykset pitämään tarpeeksi kaukana kieleni päältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti