Perjantain pieni pyöräilylenkki.

Niinkuin aikaisemmin olen jo kertonut, olen aloittanut juoksemisen Eciran kivan vinkin avulla - Juoksukoulu on auttanut minua niin itse juoksemissa kuin motivoinnissakin.
Joku lukutaidollinen moka minulla on kuitenkin päässyt tapahtumaan:
vaikka tuota oli tullut tavailtua sen muutaman kerran lävitse, jotenkin olin silti mieltänyt, että juoksutreenejä olisi juuri sopivasti jokaiselle arkipäivälle. Itseni tuntien olin tyytyväinen - minulle sopii parhaiten se, että pistän itseni liikenteeseen arkena, jolloin voin hyvillä mielin olla täysin sohvalahnana koko viikonlopun.

No, näinhän ei kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana vielä ole.
Joten olin juossut jo ensimmäisen viikon treenit keskiviikkoon mennessä sitä tajuamatta, ja torstaina pidin lepopäivän käyden vain pienen, rennon kävelylenkin koirani kanssa ollen varma siitä, että perjantaina taas juostaisiin. Perjantaina olin kuitenkin äimänkäkenä. Mites nyt suu pantaisiin, kun loppuviikoksi ei olisikaan enää juoksutreenejä?

Ratkaisin tämän "ongelman" pyörälenkillä.
Pyöräily on minusta aina ollut hauskaa, mutta rankkaa puuhaa.
Juoksukoulusta kuitenkin oppineena päätin pyöräillä nyt tavallisesta poiketen hengitystäni vahtien - yleensä nimittäin vilistin kuin vaakasuora salama eteenpäin, niin kovaa kuin lihakset vain antoivat myöten. Nyt pyöräilin niin, että hengitys pysyi koko ajan suht vaivattomana - että olisin pystynyt puhumaan heti, jos tarve olisi vaatinut.
Ja lenkki sujui vaivattomasti; yhdessä vaiheessa tajusin kuinka hyvänolon hormonit olivat iskeneet kiinni ja naureskelin sekä hymyilin maailmalle. Mieleni tulvi hyviä ideoita, ja rakastin aurinkoista maailmaa.

Yhdessä vaiheessa lenkkiä oloni oli jopa sellainen kuin olisin polkenut kuntopyörää similaattorissa, joka näytti kotikuntani maisemia. Pyöräily meni niin tasaisesti ylä - ja alamäistä (joita meillä riittää) riippumatta. Ja hiki tuli, mutta hengitys virtasi!

Kotiin saavuttuani rentouduin saunassa ja kävin heittämässä talviturkin takapihan järveen. Illemmalla, raukeana ja hyväntuulisena, kävin tarkistamassa käydyn lenkin kilometrit tämän löytämäni kätevän ohjelman avulla: Geodistance tracker.
Olin arvioinut matkan määräksi ennen ohjelman käyttämistä jotain 15 kilometrin paikkeille, mutta pääsin yllättymään. Trackeri oli sitä mieltä, että olin hilkkua vaille pyöräillyt 20 kilometria.
20 kilometriä - tunnissa? Ja minä kun luulin pyöräilleeni normaalia reippaasti hitaammin.

Juoksukoulun aikataulutan nyt tietenkin paremmin - pitäen sen päivän tauon jokaisen treenin välillä, tehden silloin jotain muuta. Niinkuin sen kai oli tarkoituskin. Ja silti minulle jää viikonloput levättäväksi!