Hitaasti kohti valoa.

Tämän kuukauden päivittelytauon aikana olo on parantunut. Huomattavasti. Olen jopa nyt parin päivän ajan herännyt itse virkeänä jo ennen herätyskelloa - mikä kuukausi sitten ei todellakaan ollut mahdollista! Rautabletit ovat rakastajiani, ja hemoglobiini onkin noussut alhaisesta nykyiseen 132 tämän ajanjakson aikana (yhden viikon aikana nousi 120-132, ennen 120 mittausta olin syönyt jo viikon tuplakuuria), mikä näkyy parempana jaksamisena. Väsymykseen etsittiin syitä myös hemoglobiinin alhaisuuden ulkopuolelta, ja yli tuli ruksattua niin astma kuin kilpirauhasen vajaatoiminta sekä diabeteskin. On ihanaa tietää olevansa terve - ja eritoten nyt, kun oikeasti virtaakin löytyy eikä päivät enää liu'u ohi sumussa! Kaikkein epämiellyttävin ja hämyisin päivä oli varmaan 9.2, jolloin minä ja luokkatoverini pidettiin seminaaria. Oli ikävällä tavalla mielenkiintoista esiintyä julkisesti ja opettaa muille aihetta herätysliikkeet autonomian aikana, kun ei välttämättä pystynyt edes omaa suku- taikka etunimeään tavaamaan.
Siitäkin kuitenkin selvittiin hengissä.

Liikuntaa olen harrastellut erittäin varovaisesti tämän kuukauden aikana. Olen käynyt iltalenkeillä silloin tällöin, jumpannut omaan tahtiin Ylen dvd'n mukaan sekä käynyt uimassa, mutten ole uskaltanut lähteä vielä aamulenkeille. Ajattelin tämän hiihtoloman aka itsenäisen opiskeluviikon aikana kokeilla aamulenkkeilyä ja sen vaikutusta väsymystasoon - jos se vaikuttaa normaalisti eli heräämisenä ja hyväntuulisuuden nostattamisena, niin aloitan toteuttamaan sitä osaa uudenvuoden lupauksestani uudestaan.

Senttejä ei mistään helmikuun aikana ole lähtenyt ja rintani ovat omin lupinensa menneet kasvamaan. Olen D-kupin ämmä, mikä oli räjäyttää tajuntani kun tähän tulokseen päädyin kauppareissulla. Kaiken lisäksi tämän viikonlopun aikana jouduin vastaamaan kieltävästi, kun vanha herrasmies kysäisi huolestuneena: "Oletteko te siunatussa tilassa?" Olimme kantamassa rautarunkoista sohvaa siskoni edelliseltä kämpältä uuteen, ja kadulta apuun saapunut vanha herra huolehti, josko minun pitäisi olla kantamassa ollenkaan.
En mahtanut itselleni mitään, loukkaannuin hieman. Tämänpä takia olen ollut maharöllistäni entistä itsetietoisempi näiden muutaman päivän aikana.

Tänä viikonloppuna tuli kyllä kunnollinen kuntokuuri. Kyllä kaikkien siskon huonekalujen roudaaminen tuntuu lihaksissa! Tästä huolimatta aion olla reipas tyttö, ja mennä karvapalloni kanssa lenkille iltasella. On se ihana olla vanhempien luona, kun on oma iloinen hännänheiluttaja viemässä ulos.