Tekstiräjähdys

Olen ollut ihan tolkuttoman väsynyt.

Asia, jota rakastan eniten Suomessa, ja jota myös todennäköisesti ikävöisin eniten jos asuisin ulkomailla, on vuodenaikojen vaihtelu. Minusta on mahtavaa, kun on neljä selkeää vuodenaikaa. Se rytmittää elämää, luo syklejä, selkeitä uusia alkuja ja liukuvia kausia, jotka eivät ole niinkään 'loppuja' kuin alkuja nekään.

Kevään odotukseni alkoi jo muutama viikko sitten piinallisen kovana. Minun on ikävä sitä uudistumisen tunnetta joka valtaa mielen melkein heti, kun kevään ensi merkit putkahtavat ilmoille. Vuodenaikojen vaihtelu on puhdistavaa, jollain tapaa uudistavaa ja helpottavaa. Niin kovasti kuin rakastankin talvea, se saisi jo riittää. Minä kaipaan uutta aikaa siitäkin huolimatta että olen ennemmin taipuvainen kevät- kuin syysmasentuneisuuteen...

Vaan väsyneisyys ei ole johtunut pitkittyneestä talvesta. Tarkoitan sanoa, että kaikki ongelmat ikään kuin tasoittuvat pienemmiksi, kun uusi kausi alkaa. Kaikki kurja jää eräällä lailla selän taakse, pois nykyhetkestä. Kaiken näkee terävämmin, ne ongelmatkin.

Tämä elämänmuutos on ollut kaikesta huolimatta vahvasti läsnä joka päivä. Olen vaihtanut ihonhoitosarjani Laveran jumalaisen tuoksuiseen luonnonkosmetiikkaan, käynyt MinäOlen- messuilla, ostanut DeoCrystal- kiven ja tutkinut yhä tarkemmin lisäainelistauksia. Toisaalta olen tehnyt liennytyksiä kun huomasin, ettei radikalisointi sovi elämäntilanteeseeni - eikä keholleni.
Olen perunut radikaaleimpia vihersmoothie-loikkia ja sen sijaan leiponut aamupalaksi porkkanasämpylöitä ja tehnyt ruisleipää. Nykylinjaus onkin: kaikkea kohtuudella. Tähän tosin kuuluu myös se, ettei meidän perheessä kuitenkaan käytetä valkoisia jauhoja - ei vaaleaa leipää, ei vehnäjauhoja muutenkaan, ei valkeaa riisiä eikä pastaa juuri lainkaan. Eikä juuri sokeria, vaan se korvataan hunajalla.

Yrttipuutarhaa olen kyhäämässä ikkunanlaudalle. Siitä lisää myöhemmin... :)

Asia, joka on mietityttänyt todella paljon viime aikoina, on lihan/kanan/kalan käyttö.
Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta nyt musta tuntuu että söisin mieluummin siskon itse kasvattamaa Linda-lammasta kuin sarjatuotantokasvatuksellisissa oloissa elänyttä sikaa. Uh-huh. Aiemmin linjaus oli se, ettei yhyy-yhyy lemmikinkaltaiseen eläimeen voi kajota, mutta tässäpä onkin tapahtunut hurja mielenmaiseman muutos. Eikä vähiten pinnalla olleiden Oikeutta Eläimille- kuvien takia.

En aio luopua lihansyönnistä. Kaikista parasta olisi kuitenkin jos saisi lihansa riistana - hirvi on hyvää -, tai sitten lähitiloilta ja pienistä paikoista. Ajatus viljalla syötetystä, kurjan elämän betonibunkkerissa eläneestä siasta lautasella on eettisesti ja moraalisesti pahempi kuin ajatus siitä että söisin isän itse ampumaa hirveä - tai jopa sitä Linda-lammasta...
Isän suureksi ja huvittuneeksi ihmetykseksi odotan kevättä älyttömän kovasti myös kalastusmahdollisuuksien takia. ;)

En yritä hifistellä missään mielessä. En ole höyrähtänyt gojimarjoihin, jotka kannetaan toiselta puolelta maailmaa. (Toisaalta käytän soijarouhetta..) Pointti oli se, etten ole ehdoton tai ääriradikalisti näiden asioiden suhteen. Kohtuus, järki ja maltti on hyvä säilyttää. Muutokset on kuitenkin tehtävä eliniäksi, ei vain pariksi vuodeksi. (En oikeastaan edes koe tätä muutoksena vaan puhtaana oppimisena paremmasta. Ei tunnu siltä, että väkisin muuttaisin yhtään mitään. Käyttäytyminen yksinkertaisesti muuttuu tietomäärän kasvaessa.)
Tärkeintä on syödä ruokaa! Ei ruokavalmisteita, vaan ruokaa. Tuoretta, puhdasta, lisäaineetonta.

Kesällä aion kerätä marjoja ja sieniä, nokkosia, maitohorsmaa (luin jostain että niitä voi syödä parsan tapaan keitettynä voisulan kanssa, äiti taas sanoi niiden olevan myrkyllisiä :D), viinimarjapensaiden lehtiä, voikukan lehtiä ja kaikkea muuta.

Sitä on varmasti vaikea tän sekavan selostuksen perusteella uskoa, mutta näissä ruokavalio/terveysvalinnoissa olen pääsemässä aika kauniiseen tasapainoon. Sen sijaan henkinen tila on vähän kriisissä, mut uskon sen paranevan töiden alkaessa (enää 2 viikkoa!). Minusta tulee tämän  kevääksi ajaksi toimittaja!