Ihmisen paradoksi.
Löysin itseni miettimästä kesken työpäivän sitä, kuinka mukavaa olisi, kun ei olisi pääsykoelukuja, töitä tai kiirettä. Voisi vaikka joogata viisi tuntia päivässä, jos huvittaa.
Sitten sanoin STOP.
Juuri tuota tekemättömyyttähän minä lähdin karkuun monen tuskaisan kuukauden jälkeen.
Päätin rakastaa yhtä asiaa joka päivä. Löytää joka päivästä vähintään yhden spesiaalin olotilan tai ajatuksen. En voi koskaan olla tyytyväisempi kuin juuri nyt, sillä mitään muuta kuin tämä hetki ei ole.
Loman aikaan kiroaisin tekemättömyyttäni. Joten nyt nautin. Pääsykoepaineita on tiedossa vain 11.5. saakka, toisin kuin monella muulla. Minä olen onnellinen, en vain sano sitä, vaan se on totta. :) Heps, tässä hetkessä ollaan, tästä nautitaan, tätä eletään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti