Näin minä LIIKUN !

Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan, liikunta tuntuu olevan tasapainoinen osa elämääni. Tämä johtuu ehkä siitä, että tällainen säännöllinen rutiini on ollut mukana elämässäni viime elo/syyskuusta saakka. Välillä on ollut viikon tai kahden taukoja tai "löysempiä jaksoja", mutta muuten tahti on ollut aika mieleinen. Sen seurauksena tulokset alkavat myös näkyä, mikä motivoi kyllä aika paljon.

Olen aina ollut nopea kyllästymään. Juoksuharrastus alkoi tuntua pakkopullalta nopeasti, saman kotijumpan tai pilateksen jyystäminen menetti hyvää mieltä tuottavan piirteensä. Ilman ohjausta on liian helppo tehdä asiat helpoimman kautta tai sanoa itselleen, että olenhyvänäineienää, lopeta jo. Ohjatuilla tunneilla samaa ei tule tehtyä: kun tunnille on menty, se tehdään loppuun. Näin ajatukset eivät jää junnaamaan ja toisaalta myös olo on paljon iloisempi, kun keskeyttäminen ei tule mieleen.

Viime aikoina olen liikkunut näin:
3 tai 4 kertaa viikossa tunnin ohjattu jumppa. 
* 30-40 minuuttia aerobista, 30-20min lihaskuntoa ja lyhyet venyttelyt.
Joka aamu 10-15 min jooga
* ihan vain siksi, että tämän ansiosta hartiat pysyvät suht hyvässä kuosissa, keho saa aamusta asti happea ja veri lähtee kiertämään
1 krt 60 min Jari Love- video, tai zumbalämmittelyt ja Jari Love niin että yht. tunti, tai minilämmittelyt ja Ylen jumppa.
Eli aika lailla tasan 4 kertaa viikossa. Joskus sitten vielä kävelyillä käyntiä. Kävely-hölkkäyhdistelmää voisi toki kokeilla, mutta on jännä juttu, että esimerkiksi kävelyharrastus ei miellytä mua yhtään. Ns. powerwalk alkaa ahdistaa ja salpaa hengen ja tekee yksinkertaisesti pahaa. Mieluummin vaikka hölkkään tai tanssin.

Syy sille, miksi kirjoitan tämän on se, että olen vihdoin oppinut myös antamaan anteeksi. En pakota itseäni ti-ke-to jumpista keskiviikkona liikkumaan, jos ei töiden jälkeen vaan jaksa. Sitten jumppaan kotona, mutten moiti itseäni jos sekin jäisi väliin.

Lihakset ovat kyllä kehittyneet aika paljon. Sen huomaa, ja siitä olen iloinen. Myös lihaskuntoliikkeet tuntuvat joskus jopa euforisilta, kun lihakset ovat kehittyneet näin. Mutta 6packia mulla ei tule näkymään, siitä pitää huolen ystäväni kermajäätelö! ;) Mutta pointti on se, että.. mulla on hyvä olla liikkumisteni kanssa. Mielessä ei ole sellaista raskautta, jota ennen saattoi olla ennen lenkkiä, sen aikana, ja tavallaan myös jälkeenkin ("noh, oli pakko tehdä se ja tein sen" mutta silti joku osa mielestä sanoi aika usein, että oliko tämä mielen hyvinvoinnin kannalta ok).

Olen myös oppinut luottamaan kroppaani. Siihen, että se sanoo, mitä tarvitsee. Jotkut treenikerrat ovat täysin surkeita ja tuntuu, ettei elimistö vaan tee yhteistyötä joko yhdessä liikkeessä tai koko tunnin aikana. Toisina hetkinä tuntuu hyvältä tehdä pumppaukset tavallista nopeammin, ja joskus koko treeni sujuu niin hyvässä fiiliksessä, ettei tosikaan.
Luottamuksen toinen puoli on se, etten enää tunne pettäneeni itseäni jos olen viikon ilman treeniä mummon vehnäpullien äärellä. Keho ei välttämättä loppuviikosta ole iloinen, mutta se toimii yhä, ja on sen viikon jälkeen valmis palaamaan - hitaalla temmolla - takaisin liikkumisrytmiin.

Tänään olin tunnin Michael Jackson- teemaisessa jumpassa. Nyt on hyvä upota pääsiäisen viettoon! Teen ison hedelmälautasen ja menen katsomaan Housea. Pääsiäispäivien aikana varmaan käyn kävelyillä, ja ehkä jumppaan kerran alle tunnin, ja se on ok. Se on täydellisen, mahtavan ok.