Kaikki on suhteellista, ja kaikki se suhteellinen erittäin hyvin suhteutettuna on silti riippuvainen ihmisen omasta pääkopasta ja siellä tapahtuvista kemiallisista reaktioista - vai liittyikö ne jotenkin fysiikkaan? Kuitenkin, nuo kytkökset, sähkökemialliset reaktiot, ne määrittävät meidän elämää niin monella eri tavalla. Peloilla, muistoilla, kokemustemme varastoinnilla.
Jotkut puhuvat yhteiskunnan ja median vaikutuksesta. Kulttuurimme luomus, sitäkö olemme - vai luommeko me kulttuuria? Kumpi määrää kumpaa, vai onko kyseessä sittenkin symbioosi noista kahdesta?
Tämä näkyy yhtälailla myös suhteessamme omaan vartaloomme. Kaikessahan, niin laihdutuksessa kuin sen upean suklaapatukan syömisen hyväksymisellä on kyse vain siitä, miten me näemme oman kehomme, itsemme - ja hyväksymmekö sen. Sellaisenaan.
Tätä olen pohdiskellut jo jonkin aikaa. Tiesin olevani lihavampi kun aloitin tämän elämänmuutoksen, mutta tarkoittiko se etten ollut sinut itseni kanssa?
Olen ainakin yrittänyt hyväksyä. Eri asia, olenko onnistunut.
Ja olenko onnistunut nytkään? Olen tyytyväinen, kun olen saanut positiivista kommenttia laihtumisestani. Mutta tarkoittaako tämä, että ihannoin langanlaihuutta? Vai voisinko olla tyytyväinen maharöllykkään?
Kyllä, olen laihtunut siitä, mitä viimeksi tänne olen kirjoittanut. En paljoa, mutta jonkin verran. Ei, en ole pahemmin harrastanut liikuntaa. Pari kertaa kaverin pitämässä keppijumpassa, kokeiltiin zumbaa, olen käynyt kävelemässä ja nämä kaikki on tapahtunut noin kuukauden sisällä. En vain ole pystynyt olemaan aktiivinen, mistä syytän kiireitä. En tunne tämän takia oloani hyväksi - kun ei ole päässyt liikkumaan, olo on kuin tunkkainen.
Mutta syytänkö itseäni?
Kyllä, tuhosin juuri kolmannen purkin suklaajäätelöä tänä viikonloppuna. Yhteensä perjantaista sunnuntaihin 2 litraa jäätelöä, ja jokaikinen millilitra siitä oli suklaista.
Se onkin ainoa "paha", mitä olen itselleni hyväksynyt. Ja kuten eciran kanssa naurettiin puhelimessa, voihan jäätelön ajatella olevan terveellistä: vähemmän säilöntäaineita kuin esimerkiksi karkissa ja siinä on maitoa - kalsiuminlähde.
Kalorimääristä ei puhuta.
Koko homman pointti on siis se, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Lenkkeilystä ja urheilusta ei pitäisi tulla rangaistus tai suoritus vain ulkonäkönsä eteen. Sitä pitäisi tehdä oman itsensä vuoksi, koska se on jotain mistä tykkää. Jotain, mistä nauttii.
Ja jotenkin ikuisena positiivisena ihmisenä, olen varma että jokainen löytää sen oman liikuntamuodon.
Koska vaikka ei sitä tekisi ulkonäön vuoksi, on se ihanaa harrastaa liikuntaa, kun sen vaan tekee oikeista syistä. Kun hyvänolon hormonit jyllää liikuntasession jälkeen... Grau.
Btw, alkoholittomuus loppuu tasan viikon päästä - vaikka sinne Skotlantiin ei ehkä päästäisikään tuhkapilven vuoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti