En halua enää sitä muovimäärää minun kylpyhuoneeseeni minun toimestani.
Kaiken lisäksi olisi ihanaa, jos kaikki kosmetiikkani olisi luonnonmukaista - eläinystävällistä, luontoystävällistä, käyttöystävällistä. Ei eläinkokeita, turhia kemikaaleja, ja pakkausmateriaaleja voisi uusiokäyttää.
En siis pelkästään ole tyytyväinen siihen, etten enää värjää hiuksiani ja siten vähennä hiilijalanjälkeäni.
Niinkuin edellisestä merkinnästäni on nähtävissä, kylpyhuoneeni pursuaa muovia.
Ja muovin kierrätettävyys tänä päivänä ei vielä ole sitä, mitä sen pitäisi olla. On se jännä, miten metallien ynnä muiden kodinjätteiden kierrätys on järjestetty, vaikka näitä materiaaleja kertyy jätteeksi talouksissa normaalisti vähemmän kuin muovia.
Anyway, kun tällä hetkellä omistamani kosmetiikka on loppunut, en enää osta tilalle sitä samaa mitä ennenkin - vaan korvaan tuotteet luonnonkosmetiikalla.
Millä, mistä?
Tämä kohta on vielä vähän auki.
Mutta ensimmäisellä tiedonhakuryritykselläni rakastuin jo tuntemaani The Body Shopiin. Ja eritoten tähän erityiseen lauseeseen heidän periaatteissaan:
Kaikki The Body Shopin muovipakkaukset voi palauttaa The Body Shopin myymälöissä oleviin keräyslaatikoihin (The Body Shop).
Lisäksi tuotteita ei testata eläimillä.
Luonnonmateriaalien laita?
Ottaisivatkohan he vastaan minun vanhan ripsiväripurtilon, joka tosin ei ole heiltä ostettu?
.. Miksei? Pitää kokeilla.
Jyväskylästä Body Shop löytyy keskustan kauppakadulta, Sokoksesta.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Puute kierrätyksessä.
Hippimiriannen kierrättää mahdollisimman paljon. Hän lajittelee metallit, biojätteen, kartongin, paperit, lasit, ja vie pullot (pantittomatkin) takaisin kauppaan. Hän käyttää sanomalehdet uudestaan biojätebusseina, pahvirullat ja munakennot biojätteestä syntyvän kosteuden imijänä biojätepussin pohjalla ja kaikki leipäpussitkin uusiokäytetään mahdollisimman pitkään. Hippimiriannen on pari kertaa ähkinyt opiskelija-asuntolan roskakatoksessa, kun hän on lajittelupoliisina korjannut huolimattomien opiskelijoiden tekemiä lajitteluvirheitä, ja kämpillä hän on korjannut kämppiksen tekemät lajitteluvirheet.
Hippimiriannen inhoaa virallisesti muovia.
Ja sitä muoviahan riittää! Muovipussit, ruokapakkaukset, kosmetiikan tuotteet, pakkausmateriaalit.. Vilkaisu kotitalouteen, ja muovia ei voi välttää näkemästä.
Vilkaisu meikäläisenkin kylpyhuoneeseen saa hippimiriannen värähtämään surusta. Kosteusvoidepurkki, silmänympärysvoiteet, ihonpesuaineet, shamppoot, hoitoaineet, meikit, lakkapullot.. Kaikki muovia.
Kaikkein pahinta on, että kaikki se menee sekajätteenä kaatopaikalle, eikä sitä hyödynnetä.
Tiskipöydälläni odottaa tällä hetkellä tyhjä fetapurkki, hunajapurkki sekä ketsuppipullo pelkästään sitä, että onnistuisin keksimään niille jotain uusiokäyttöä.
Tai vielä parempaa.
Mahdollisuuden kierrättää ne.
Pikaisen googlettamisen jälkeen on selkeää, että miriannen ei ole ainoa, joka tätä on pohtinut.
Yllätyksekseni pääsin kuitenkin toteamaan, että muovin kierrättäminen on oikeasti mahdollista
- se ei vain oikein vielä toteudu kotitalousjätteiden kohdalla, mutta sentään teollisuudessa tätä tapahtuu jo jonkin verran.
Muovin kierrätys on löytämieni sivujen mukaan ongelmallista eritoten sen epäpuhtauden vuoksi (useita eri muovilajeja).
Kuitenkin muovia voisi käyttää energijätteenä (Energiajäte).
Alan jo rohkaistua. Mitä enemmän googletan, sitä positiivisemmalta tulos näyttää - usean muovilaadun kierrättäminen on mahdollista!
Pitäisi vain löytää muovin keräyspiste, olla varma että muovin laatu on oikea (ei PVC-tä), ja taas luonto kiittäisi.
Toinen googlettamiskierros ei ole yhtä innostava.
Jyväskylässä ei näyttäisi olevan muovin keräyspistettä. Kaupungin internetsivuilla ohjastetaan laittamaan muovit kuivajätteeseen, jota ei uusiokäytetä.
Kierrätysinfo ei löydä Jyväskylästä paikkaa muoveille.
Alan jo melkein masentua. Näin itseni viemässä hunajapurkkia suoraan Korpilahden hunajatilalle, fetapurkkia ja muita säilöisin kuin mummo kaapissani ja yrittäisin käyttää niitä säilömiseen, kukkaruukkuna ja muuhun. Ketsuppia vissiin pitäisi ruveta itse tekemään, jotta saisin ketsuppipullolle käyttöä.
Ja entäs ne uudet, tulevat purkit?
Mutta auttaisiko sittenkin Suomen Uusiomuovit Oy?
Heillä on yhteyshenkilö ja keräyspaikka Jyväskylässäkin.
Muovilaadut voisivat kylläkin taasen tulla ongelmaksi. Ehkä he hyväksyisivät ketsuppipurkin?
Ja muovipussit voi kierrättää! Valitettavasti kierrätykseen tuntuvat käyvän vain esimerkiksi kauppakassit, kun taas leipäkassit, minigrip-pussit etc. eivät ole materiaalinsa takia soveliaita kierrätettäväksi.
Ainakaan vielä.
Jos kiinnostuit, kannattaa vilkaista, missä on itsellesi lähin pussinkeräyspiste pussit kiertoon - sivulta. Minun on Seppälässä, K-marketissa. Hyvä Kesko!
L&T:llä on myös jotain muovin keräystä, myös Jyväskylässä. Taas, muovilaadut.. Mutta ehkä kuitenkin jotain?
Jos he kerran pystyisivät käyttämään muovia sen lämmönmuodostuksen takia hyvin polttoaineena..
Miksi keräyspisteitä ei ole enempää?
Ehkä minun olisi kuitenkin oltava tyytyväinen. Absoluuttisen "Ei muovinkeräystä" sijaan sain "ehkä" vastauksia...
Hippimiriannen inhoaa virallisesti muovia.
Ja sitä muoviahan riittää! Muovipussit, ruokapakkaukset, kosmetiikan tuotteet, pakkausmateriaalit.. Vilkaisu kotitalouteen, ja muovia ei voi välttää näkemästä.
Vilkaisu meikäläisenkin kylpyhuoneeseen saa hippimiriannen värähtämään surusta. Kosteusvoidepurkki, silmänympärysvoiteet, ihonpesuaineet, shamppoot, hoitoaineet, meikit, lakkapullot.. Kaikki muovia.
Kaikkein pahinta on, että kaikki se menee sekajätteenä kaatopaikalle, eikä sitä hyödynnetä.
Tiskipöydälläni odottaa tällä hetkellä tyhjä fetapurkki, hunajapurkki sekä ketsuppipullo pelkästään sitä, että onnistuisin keksimään niille jotain uusiokäyttöä.
Tai vielä parempaa.
Mahdollisuuden kierrättää ne.
Pikaisen googlettamisen jälkeen on selkeää, että miriannen ei ole ainoa, joka tätä on pohtinut.
Yllätyksekseni pääsin kuitenkin toteamaan, että muovin kierrättäminen on oikeasti mahdollista
- se ei vain oikein vielä toteudu kotitalousjätteiden kohdalla, mutta sentään teollisuudessa tätä tapahtuu jo jonkin verran.
Muovin kierrätys on löytämieni sivujen mukaan ongelmallista eritoten sen epäpuhtauden vuoksi (useita eri muovilajeja).
Kuitenkin muovia voisi käyttää energijätteenä (Energiajäte).
Alan jo rohkaistua. Mitä enemmän googletan, sitä positiivisemmalta tulos näyttää - usean muovilaadun kierrättäminen on mahdollista!
Pitäisi vain löytää muovin keräyspiste, olla varma että muovin laatu on oikea (ei PVC-tä), ja taas luonto kiittäisi.
Toinen googlettamiskierros ei ole yhtä innostava.
Jyväskylässä ei näyttäisi olevan muovin keräyspistettä. Kaupungin internetsivuilla ohjastetaan laittamaan muovit kuivajätteeseen, jota ei uusiokäytetä.
Kierrätysinfo ei löydä Jyväskylästä paikkaa muoveille.
Alan jo melkein masentua. Näin itseni viemässä hunajapurkkia suoraan Korpilahden hunajatilalle, fetapurkkia ja muita säilöisin kuin mummo kaapissani ja yrittäisin käyttää niitä säilömiseen, kukkaruukkuna ja muuhun. Ketsuppia vissiin pitäisi ruveta itse tekemään, jotta saisin ketsuppipullolle käyttöä.
Ja entäs ne uudet, tulevat purkit?
Mutta auttaisiko sittenkin Suomen Uusiomuovit Oy?
Heillä on yhteyshenkilö ja keräyspaikka Jyväskylässäkin.
Muovilaadut voisivat kylläkin taasen tulla ongelmaksi. Ehkä he hyväksyisivät ketsuppipurkin?
Ja muovipussit voi kierrättää! Valitettavasti kierrätykseen tuntuvat käyvän vain esimerkiksi kauppakassit, kun taas leipäkassit, minigrip-pussit etc. eivät ole materiaalinsa takia soveliaita kierrätettäväksi.
Ainakaan vielä.
Jos kiinnostuit, kannattaa vilkaista, missä on itsellesi lähin pussinkeräyspiste pussit kiertoon - sivulta. Minun on Seppälässä, K-marketissa. Hyvä Kesko!
L&T:llä on myös jotain muovin keräystä, myös Jyväskylässä. Taas, muovilaadut.. Mutta ehkä kuitenkin jotain?
Jos he kerran pystyisivät käyttämään muovia sen lämmönmuodostuksen takia hyvin polttoaineena..
Miksi keräyspisteitä ei ole enempää?
Ehkä minun olisi kuitenkin oltava tyytyväinen. Absoluuttisen "Ei muovinkeräystä" sijaan sain "ehkä" vastauksia...
perjantai 29. lokakuuta 2010
Luonnollisuus kunniaan
Minusta on tulossa ekologisuuteen pyrkivä hippi. Vai mikä olisikaan oikea nimitys minulle, joka ei halua heittää mitään menemään, jonka suurin osa vaatteista on muilta saatua, joka yrittää pohtia uusiokäyttömahdollisuuksia roskille eikä halua enää värjätä hiuksiaan kemikaaleilla taikka syödä einesruokaa?
Ei sillä, että einesruoka olisi ollut minulle "ongelma". Eivät ne oikein koskaan ole minulle maistuneet erityisen hyvin, mutta eritoten viime kesänä niitä tuli mussutettua töissä lounaana, kun en kovin usein muistanut kantaa leftovereita eväinä kotoa. Vaikka roiskeläppäpizzoihin liittyy hyviä muistoja lapsuudesta (äidinäidin luona vieraillessa tuli aina perinne, että käytiin kaupasta hakemassa roiskeläppäpizzat, mitkä nautittiin mummolassa koko naisporukan voimin), ei siitäkään huolimatta niitä tule ikävä.
Niinpä tein itseni kanssa henkisen sopimuksen muuttaessani Jyväskylään: en osta enää einesruokaa. Ei, vaikka koulusta tullessa väsyttäisi ja olisi huutava nälkä, ja jääkaappi tervehtisi vain valollaan.
Kun sen oman ruoan tekemiseen ei edes mene niin kauaa! Ja voin olla varma, että ruokaani ei ole tungettu ylimääräisiä säilöntaineita, väriaineita ja muuta E-koodillista höskää.. Ellen aivan väkipakolla ruokaani tunge aineksia, joihin niitä on lisätty.
Oman ruokani tekemällä voin ainakin säädellä sitä kemikaalimäärää helpommin.
Ja kappas! Ruokaan ei kulu niin paljoa rahaa, kuiva-aine kaapissa on aina jotain mussutettavaa ja itsellä on muikea fiilis.
Niin, ja ne hiukset. Ecirasta inspausta saaneena päätin lopettaa hiustenvärjäämiskierteen. Tähän toisaalta vaikutti myös australialaisystäväni visiitti meillä kotona, koska vääjäämättä vastaavanlaisiin visitteihin, joihin ympätään mukaan vanhemmat, kuuluu vanhojen lapsuusvalokuvien plärääminen.
Ja kuinka ollakaan? Sieltä löytyi kuva hymyilevästä ujosta pikkutytöstä, jolla oli blondimmat hiukset kuin mitä minulla on nyt. Ja minun blondiväri on saatu purkista, kuin tuolloin väri oli saatu geeneistä ja auringosta.
Tilannetta kuvaa hyvin aussiystäväni hämmentynyt ilme - hän katsoi hiuksiani ja kuvaa moneen otteeseen, ja päästi ilmoille kysymyksen, jota minä oman pääkoppani sisällä samaan aikaan heittelin:
miksi värjään hiuksiani?
Loputtomat tutkimuksetkin, mitä googlettamalla löytää, kertovat karua kieltä värjäämisen haitoista: hiusten karheus, oman pigmentin poltto sekä mahdollisuus allergioiden lisääntymiseen. Lisäksi internetistä löytyy jatkuvia keskusteluja siitä, saako raskauden aikana edes värjätä hiuksia?
Mitä tämä kertoo teille? Pistetääs vähän happoja ja muuta kivaa mömmöä hiukseen.
Mitä vain kauneuden vuoksi.
Ensimmäinen kuva ei ole se, jota ystäväni tuijotti. Se oli ihkaensimmäiseltä koulupäivältäni, kun taas tässä kuvassa olen ehkä "hitusen" nuorempi. Vieressä kuva minusta viime toukokuulta, värjätyillä hiuksilla. Ja värierohan on .. suunnaton?
Selkeästi näen syyn siihen, miksi pitäisi mennä ostamaan väripurtilo kaupasta,
tai maksaa kampaajalle monta kymppiä...
Tottakai nyt juurikasvu näyttää tummalta. Sellaiselta ikävän maantienharmaalta. Mutta tiedän, että väri tulee muuttumaan, eritoten sitten kun aurinko pääsee vaikuttamaan omaan hiukseeni.
Nyt juurikasvu on ehkä noin kolmen sentin luokkaa, eikä näy normaalisti värjätyn latvan alta - muutama hyöty lyhyestä pörrötukasta. Suunnittelen, että joululomalla juurikasvu on jo sen verran pitkää, että voin käydä kampaajalla ja pyytää leikkaamaan värjätyn osan hiuksesta pois.
Sitten mä oon naturaali, eikä tarvitse enää yrittää selittää tuntemattomille, mikä minun oma hiustenvärini on - olenko luonnollinen blondi vai en, ha?
Lisäksi hiilijalanjälkeni pienenee jälleen. Ei enää pikkuväripurtiloita, veteen päässeitä ammoniakkikemikaaleja hiusvärituotteista minun osuudeltani!
Jos jossain vaiheessa kyllästyn omaan hiusväriini, saatanhan kokeilla luonnonmukaisia värjäyksiä. Kuten hennavärejä, teetä tai jopa sitruunaa.
Mutta nyt odotan vain innolla sitä, miltä omat hiukseni tulevat näyttämään.
Muusta hippiydestäni myöhemmin. Nyt teetä naamaan ja koulutehtävien kimppuun.
Ei sillä, että einesruoka olisi ollut minulle "ongelma". Eivät ne oikein koskaan ole minulle maistuneet erityisen hyvin, mutta eritoten viime kesänä niitä tuli mussutettua töissä lounaana, kun en kovin usein muistanut kantaa leftovereita eväinä kotoa. Vaikka roiskeläppäpizzoihin liittyy hyviä muistoja lapsuudesta (äidinäidin luona vieraillessa tuli aina perinne, että käytiin kaupasta hakemassa roiskeläppäpizzat, mitkä nautittiin mummolassa koko naisporukan voimin), ei siitäkään huolimatta niitä tule ikävä.
Niinpä tein itseni kanssa henkisen sopimuksen muuttaessani Jyväskylään: en osta enää einesruokaa. Ei, vaikka koulusta tullessa väsyttäisi ja olisi huutava nälkä, ja jääkaappi tervehtisi vain valollaan.
Kun sen oman ruoan tekemiseen ei edes mene niin kauaa! Ja voin olla varma, että ruokaani ei ole tungettu ylimääräisiä säilöntaineita, väriaineita ja muuta E-koodillista höskää.. Ellen aivan väkipakolla ruokaani tunge aineksia, joihin niitä on lisätty.
Oman ruokani tekemällä voin ainakin säädellä sitä kemikaalimäärää helpommin.
Ja kappas! Ruokaan ei kulu niin paljoa rahaa, kuiva-aine kaapissa on aina jotain mussutettavaa ja itsellä on muikea fiilis.
Niin, ja ne hiukset. Ecirasta inspausta saaneena päätin lopettaa hiustenvärjäämiskierteen. Tähän toisaalta vaikutti myös australialaisystäväni visiitti meillä kotona, koska vääjäämättä vastaavanlaisiin visitteihin, joihin ympätään mukaan vanhemmat, kuuluu vanhojen lapsuusvalokuvien plärääminen.
Ja kuinka ollakaan? Sieltä löytyi kuva hymyilevästä ujosta pikkutytöstä, jolla oli blondimmat hiukset kuin mitä minulla on nyt. Ja minun blondiväri on saatu purkista, kuin tuolloin väri oli saatu geeneistä ja auringosta.
Tilannetta kuvaa hyvin aussiystäväni hämmentynyt ilme - hän katsoi hiuksiani ja kuvaa moneen otteeseen, ja päästi ilmoille kysymyksen, jota minä oman pääkoppani sisällä samaan aikaan heittelin:
miksi värjään hiuksiani?
Loputtomat tutkimuksetkin, mitä googlettamalla löytää, kertovat karua kieltä värjäämisen haitoista: hiusten karheus, oman pigmentin poltto sekä mahdollisuus allergioiden lisääntymiseen. Lisäksi internetistä löytyy jatkuvia keskusteluja siitä, saako raskauden aikana edes värjätä hiuksia?
Mitä tämä kertoo teille? Pistetääs vähän happoja ja muuta kivaa mömmöä hiukseen.
Mitä vain kauneuden vuoksi.
Ensimmäinen kuva ei ole se, jota ystäväni tuijotti. Se oli ihkaensimmäiseltä koulupäivältäni, kun taas tässä kuvassa olen ehkä "hitusen" nuorempi. Vieressä kuva minusta viime toukokuulta, värjätyillä hiuksilla. Ja värierohan on .. suunnaton?
Selkeästi näen syyn siihen, miksi pitäisi mennä ostamaan väripurtilo kaupasta,
tai maksaa kampaajalle monta kymppiä...
Tottakai nyt juurikasvu näyttää tummalta. Sellaiselta ikävän maantienharmaalta. Mutta tiedän, että väri tulee muuttumaan, eritoten sitten kun aurinko pääsee vaikuttamaan omaan hiukseeni.
Nyt juurikasvu on ehkä noin kolmen sentin luokkaa, eikä näy normaalisti värjätyn latvan alta - muutama hyöty lyhyestä pörrötukasta. Suunnittelen, että joululomalla juurikasvu on jo sen verran pitkää, että voin käydä kampaajalla ja pyytää leikkaamaan värjätyn osan hiuksesta pois.
Sitten mä oon naturaali, eikä tarvitse enää yrittää selittää tuntemattomille, mikä minun oma hiustenvärini on - olenko luonnollinen blondi vai en, ha?
Lisäksi hiilijalanjälkeni pienenee jälleen. Ei enää pikkuväripurtiloita, veteen päässeitä ammoniakkikemikaaleja hiusvärituotteista minun osuudeltani!
Jos jossain vaiheessa kyllästyn omaan hiusväriini, saatanhan kokeilla luonnonmukaisia värjäyksiä. Kuten hennavärejä, teetä tai jopa sitruunaa.
Mutta nyt odotan vain innolla sitä, miltä omat hiukseni tulevat näyttämään.
Muusta hippiydestäni myöhemmin. Nyt teetä naamaan ja koulutehtävien kimppuun.
torstai 23. syyskuuta 2010
Kovin liikunnallista päivitystä.
Ehkä maalaistyttö oppii sittenkin pitämään kaupungista.
Nimittäin liikuntatarjonta on täällä aivan uskomaton! Koko kaupungin ytimessä sykkivät nuoret sydämet, jotka haluavat kehittää itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin - ja se näkyy! On kuntosaleja, uimahalleja, erilaisia jumppia, liikunta-seuroja, lenkkipolkuja, salivuoroja, peli-iltoja.. Kansalaisopiston jumpista puhumattakaan!
Kun on tottunut juoksemaan vain lenkkipoluilla ja käymään kansalaisopiston jumpissa, Jyväskylä saa innostumaan.
Ja millä tavalla?
Esimerkiksi tällä viikolla olen polkenut tänne roudaamaani Orbitrekkiä muutamaan otteeseen, käynyt saman päivän aikana AaltoAlvarissa aamu-uinnilla uimassa kilometrin, vatsa-pakara - jumpassa hikoilemassa ja kuutamouinnillakin tuli pyörähdettyä. Tämän lisäksi tänään inspiroiduin lähtemään pimeään syysiltaan hölkälle.
Tähän tietenkin otetaan mukaan hyötyliikunta eli portaiden nousu (hissiähän ei käytetä kuin äärimmäisen pakon edessä) ja jatkuva pyöräily kaupungilla. Pyöräilykin täällä tuntuu ihan uudelta: mitä, minun pyörässänihän on vaihteet, joita pitää käyttää? Juankoskella polkiessa käytin aina joko 7 vaihdetta tai 6:sta, täällä noita vaihteita tulee vaihdettua maaston mukaan jatkuvasti - enkä vielä sitä oikein handlaa, mutta se alkaa tuntua jo tutummalta. Tämän lisäksi autojen seassa pyöräily aiheutti aiemmin pientä jännityksen poikasta - nyt siihen on jo melkein tottunut.
Ja pyöräillessä tulee aina hiki. TYKKÄÄN !
Kuten tästä kaikesta ilmenee, yritän tietoisesti muuttaa jälleen elintapojani. Tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ja kuten kuvasta näkyy, lähtökohdat täällä Jyväskylässä ovat paremmat kuin mitä Juankoskella ja Korpilahdella, ja tätä todellakin aion käyttää hyödykseni!
Kuten tästä kaikesta ilmenee, yritän tietoisesti muuttaa jälleen elintapojani. Tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ja kuten kuvasta näkyy, lähtökohdat täällä Jyväskylässä ovat paremmat kuin mitä Juankoskella ja Korpilahdella, ja tätä todellakin aion käyttää hyödykseni!
Tavoitekin on muuttunut.
Enää se ei ole pinnallinen pyykkilautavatsa.
Motivoin itseäni ajatuksella, että kaikella tällä hauskalla liikunnalla pienennän DIABETEKSEEN SAIRASTUMISENI mahdollisuutta.
maanantai 16. elokuuta 2010
Jakku
Koin tänään (positiivisen) järkytyksen.
Muuttoa valmistellessani löysin jakun, joka on viimeksi sopinut päälleni lukioaikana. Viime syksynä muistan yrittäneeni ahtautua kyseiseen jakkuun, ja se ei mennyt ei mitenkään päälle. Oli turha kuvitellakaan, että olisin saanut käsivarteni mukavaan asentoon, tai vetoketjun päät edes koskettamaan toisiaan.
Tänään se sitten sujahti päälle. Vetoketjukin meni kiinni.
Onkohan kyseessä vain samannäköinen takki?
Vähän tiukkahan tuo on vielä masun kohdalla ja halausvara on kireähkö, mutta.. Takki on melkein käyttökelpoinen.
Olenko minä oikeasti noin sutjakassa kunnossa kuitenkin?
Tissien kohdaltahan tuo ei oikein istu. "Ylläri".
Muuttoa valmistellessani löysin jakun, joka on viimeksi sopinut päälleni lukioaikana. Viime syksynä muistan yrittäneeni ahtautua kyseiseen jakkuun, ja se ei mennyt ei mitenkään päälle. Oli turha kuvitellakaan, että olisin saanut käsivarteni mukavaan asentoon, tai vetoketjun päät edes koskettamaan toisiaan.
Tänään se sitten sujahti päälle. Vetoketjukin meni kiinni.
Onkohan kyseessä vain samannäköinen takki?
Vähän tiukkahan tuo on vielä masun kohdalla ja halausvara on kireähkö, mutta.. Takki on melkein käyttökelpoinen.
Olenko minä oikeasti noin sutjakassa kunnossa kuitenkin?
Tissien kohdaltahan tuo ei oikein istu. "Ylläri".
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Unimaailma sekoittaa.
Näin viime yönä mitä kummallisinta unta.
Pikkaisen samankaltaisia unia on tullut nähtyä aikaisemminkin, mutta hitusen erilaisella sävyllä.
Unessani poltin tupakkaa. Aikaisemmissa vastaavissa unissa olen "herännyt" unessani ajatukseen, että mitähän pirhanaa sitä nyt tulee puuhailtua, kuinkahan kauan tätäkin on muka jatkunut? Miten minä tähän päädyin? Ja pienessä paniikinomaisessa hädässä on tullut heitettyä palava tupakka yleensä pois. Unessahan sillä ei ole vaaraa, vaikka tulipalokin syttyisi.
Viime yönä olin jollain tasolla ylpeä, että poltin punaista Malboroa. Minulla oli maxi-toppa, ja ilmiselvästi minut oli haastettu. Minun piti polttaa kyseinen aski omaan tahtiini, ja haastajani toivoivat minun jäävän nikotiiniin koukkuun. Itse olin aivan sata varma, että näin ei tulisi käymään, ja toivoin pystyväni osoittamaan sen.
Mutta se jännä kutina, mikä tuli kun otin tuon topan käteen, ja näin että siellä oli vielä viisi jäljellä. Se oli jonkinkaltaista mielihyvää. Ihan kuin se olisi ollut niin ihanaa polttaa noita.
Uneni ei koskaan kertonut, jäinkö nikotiinista riippuvaiseksi. Uneni yllättäen vaihtui.. ja lopputulos jäi epäselkeäksi.
Mutta koko tämän päivän olen ollut hämmentynyt. Kassalla istuessani ja tupakoita myydessäni tuo sama kihelmöinti on muistunut, ja yritän pohtia syytä.
Ei, en tule ikinä ottamaan moista haastetta vastaan, enkä itseäni moisella haastaisi.
Kaiken lisäksi tupakka maistuu pahalta. Sitä maistaneena tiedän.
Mutta ehkä olisi aika haastaa itseä taas uudestaan.
Ehkä mieleni kaipaa jotain vastaavaa? Vaikka pari haastetta on edelleenkin toteutumatta.
Kesäksi en päässyt bikinikuntoon. Ehkä muutan aikamääreen jouluksi?
.. Näitä jään pohtimaan. Ja olemaan vieläkin hämmentynyt ajatuksesta tupakka.
Pikkaisen samankaltaisia unia on tullut nähtyä aikaisemminkin, mutta hitusen erilaisella sävyllä.
Unessani poltin tupakkaa. Aikaisemmissa vastaavissa unissa olen "herännyt" unessani ajatukseen, että mitähän pirhanaa sitä nyt tulee puuhailtua, kuinkahan kauan tätäkin on muka jatkunut? Miten minä tähän päädyin? Ja pienessä paniikinomaisessa hädässä on tullut heitettyä palava tupakka yleensä pois. Unessahan sillä ei ole vaaraa, vaikka tulipalokin syttyisi.
Viime yönä olin jollain tasolla ylpeä, että poltin punaista Malboroa. Minulla oli maxi-toppa, ja ilmiselvästi minut oli haastettu. Minun piti polttaa kyseinen aski omaan tahtiini, ja haastajani toivoivat minun jäävän nikotiiniin koukkuun. Itse olin aivan sata varma, että näin ei tulisi käymään, ja toivoin pystyväni osoittamaan sen.
Mutta se jännä kutina, mikä tuli kun otin tuon topan käteen, ja näin että siellä oli vielä viisi jäljellä. Se oli jonkinkaltaista mielihyvää. Ihan kuin se olisi ollut niin ihanaa polttaa noita.
Uneni ei koskaan kertonut, jäinkö nikotiinista riippuvaiseksi. Uneni yllättäen vaihtui.. ja lopputulos jäi epäselkeäksi.
Mutta koko tämän päivän olen ollut hämmentynyt. Kassalla istuessani ja tupakoita myydessäni tuo sama kihelmöinti on muistunut, ja yritän pohtia syytä.
Ei, en tule ikinä ottamaan moista haastetta vastaan, enkä itseäni moisella haastaisi.
Kaiken lisäksi tupakka maistuu pahalta. Sitä maistaneena tiedän.
Mutta ehkä olisi aika haastaa itseä taas uudestaan.
Ehkä mieleni kaipaa jotain vastaavaa? Vaikka pari haastetta on edelleenkin toteutumatta.
Kesäksi en päässyt bikinikuntoon. Ehkä muutan aikamääreen jouluksi?
.. Näitä jään pohtimaan. Ja olemaan vieläkin hämmentynyt ajatuksesta tupakka.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Days 1-2
Aluksi yllätyin.
Minun ei nimittäin tosiasiassa tarvinnut juuri muuttaa ruokailutottumuksiani! Olen tiedostamattomasti syönyt hyvin terveellisesti, ainakin mitä tulee lisäaineisiin.
Maitorahkassani (Ehrmann) ei ole lisäaineita. Kuten ei myöskään Valion luonnonjogurtissa. Näiden kanssa syön marjoja tai hedelmäpaloja.
Uotilan maalaislimpussa ei ole lisäaineita.
Leivän päällä käytän aitoa voita.
Lisäksi käytän jonkin verran kananmunia.
Näkkileipäpaketin kylkeen ei oltu merkitty yhtään lisäaineita, mutta muistikuvani mukaan kaikkia ei tarvitsekaan paketin kylkeen painattaa. (!)
Pakastekasvikset, tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät - kaikki vapaata riistaa. Salaattikastikkeen teemme tavallisestikin itse silloin, kuin sellaista käytetään.
Asiat, joista olen tähän mennessä tinkinyt: leikkeleet ja juustot. Hillo. Kuivatut hedelmät. Mehutiiviste, jolla joskus maustan rahkaa.
Asiat, joista olen tähän mennessä joustanut: liha. Vakuumipakatut maustamattomat broilerit sisältävät suojakaasua. Hunajan lisäainepitoisuudesta en ole täysin perillä. Lisäksi ainakin maanantain maustetuissa kebab-lastuissa oli luultavasti lisäaineita. Maitojuomasta en ole varma - kyljessä ei ole kunnon tuoteselostetta.
Minun ei nimittäin tosiasiassa tarvinnut juuri muuttaa ruokailutottumuksiani! Olen tiedostamattomasti syönyt hyvin terveellisesti, ainakin mitä tulee lisäaineisiin.
Maitorahkassani (Ehrmann) ei ole lisäaineita. Kuten ei myöskään Valion luonnonjogurtissa. Näiden kanssa syön marjoja tai hedelmäpaloja.
Uotilan maalaislimpussa ei ole lisäaineita.
Leivän päällä käytän aitoa voita.
Lisäksi käytän jonkin verran kananmunia.
Näkkileipäpaketin kylkeen ei oltu merkitty yhtään lisäaineita, mutta muistikuvani mukaan kaikkia ei tarvitsekaan paketin kylkeen painattaa. (!)
Pakastekasvikset, tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät - kaikki vapaata riistaa. Salaattikastikkeen teemme tavallisestikin itse silloin, kuin sellaista käytetään.
Asiat, joista olen tähän mennessä tinkinyt: leikkeleet ja juustot. Hillo. Kuivatut hedelmät. Mehutiiviste, jolla joskus maustan rahkaa.
Asiat, joista olen tähän mennessä joustanut: liha. Vakuumipakatut maustamattomat broilerit sisältävät suojakaasua. Hunajan lisäainepitoisuudesta en ole täysin perillä. Lisäksi ainakin maanantain maustetuissa kebab-lastuissa oli luultavasti lisäaineita. Maitojuomasta en ole varma - kyljessä ei ole kunnon tuoteselostetta.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Yhteenvetoa ja uusi haaste
Nyt on uudenvuoden lupauksesta hieman yli puoli vuotta.
Alkuun yhteenveto siitä, mitä on tapahtunut!
Noh, kokoan lyhyesti yhteen puolen vuoden tapahtumia. Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kulkea henkistä taivaltani. Mitä siitä on jäänyt käteen?
- Tajuan yhä enemmän kehon ja mielen yhteyden voimakkuutta.
- Pilates ja/tai jooga kuuluu elämääni yhä kiinteämmin - vaikka voi kulua päiviä, etten harrasta kumpaakaan, keho pyytää sitä jossain vaiheessa. Viime kuukauden ajan tätä pyyntöä on toteuttanut Method Putkisto ja MP Pilates. Rakastan niitä.
- Tiedostan herkemmin, mistä ruoka-aineista tulee keholle huono olo. (Leipä, viljatuotteet ylipäätään - tulee tukkoinen olo, jos syö niitä liikaa. Kaura koskee vatsaan, vaikka se on monelle vatsaystävällinen tuote!)
- Kuuntelen kehoa enemmän. Näkyy niin liikunnassa, ruokavaliossa kuin rentoutumisessakin.
- Superfood-jutut ovat kadonneet elämästäni siltä osin, miltä superfoodien koen olevan pelkkää rahastusta. Gojimarjat, spirulinat, nibsit.. Ei kiitos. Kotimaiset marjat, kasvikset, raaka kaakaojauhe, lisäaineettomat tuotteet, eläinrasva/voi, kyllä kiitos!!
- Olen aina ollut erittäin kiinnostunut terveydestä ja ruokavaliosta siihen liittyen. Olen aina ollut kriittinen yleispäteviä ohjeita kohtaan. Tänä vuonna se on näkynyt entistä selkeämmin uusiin "vaihtoehtoruokavalioihin" tutustumisena. Orjallista noudattajaa minusta ei tule. Fundamentalismi ei kuulu tyyliini missään asiassa, se on silkkaa sokeutta se!
- Ylempään liittyen olen kuitenkin lukenut Antti Heikkilän kirjoista ja teoriasta. Mielestäni hänellä on hyviä mielipiteitä, ajatuksia ja erittäin loogisia teorioita. Nykymaailmassa rasva on vihollinen ilman todistettua syytä. (Heikkilän Ravinto ja terveys -kirjassa enempi mm. siitä Karjala-tutkimuksesta, jonka piti antaa näyttöä eläinrasvojen yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin. Huh huh mitä kusetusta koko tutkimustulos.) Kolesteroliteoriat ovat myös mielenkiintoisia. Hiilaritietoiset ja Karppaus sivustot ovat kertoneet asiasta entistä enemmän.
- Lisäaineet kiinnostavat. Kemikaalittomuus kiinnostaa.
- Olen lakannut värjäämästä hiuksiani. Käytän kasvoille Laveran luonnonkosmetiikkaa, tosin ne ovat lopussa..
- Henkinen taival, noh, itseni tutkiskeleminen jatkuu. Mutta vaikka rankkaa on ollut, olen onnellinen. Olen jumalattoman onnellinen ja elämä vie minua sinne, minne tahdon. Universumi kantaa.
- Minusta tulee pian yksinasuva opiskelija ja olen valmis siihen tämän vuoden perusteella! Minä aion panostaa ruokaan, enkä taatusti popsi makaronimössöä hyi hitto. Jos tiukalla eletään, syön mieluummin kaalia. Se on äärettömän halpaa sekin. Marjat metsässä ja sienet - ne taas ovat ilmaisia. Minä pärjään loistavasti ilman ravintoaineetonta vehnäshittiä.
* * * * *
Seuraavaksi edessä on haaste. Keksin sen tänään blogista nimeltä Käsilaukkumafia.
Aion elää loppukuukauden, eli 5.-31.7. mahdollisimman lisäaineettomasti. Lisäaineiden vaikutusta ihmiselimistöön ei tiedetä. Monen on todistettu olevan myrkkyä.
Mainitsemassani blogissa bloginpitäjän olotila on parantunut merkittävästi jo 10 päivän aikana! Uskomatonta!
Toisaalta en tiedä, kuinka paljon tämä minuun vaikuttaa. Huomasin nimittäin eläväni jo nyt erittäin vähä-lisäaineellisella ruoalla: maustamatonta jogurttia, hedelmiä ja marjoja. Pähkinöitä. Kasviksia. Lämpimänä ruokana usein paahdettuja kasviksia ja lihaa/kanaa/kalaa. Tosin luomuna ei meille paljoa tuotteita osteta. Ja jäätelöä menee.. köh.
Täysin en tule onnistumaan: syön samaa kotiruokaa kuin muutkin perheenjäsenet, enkä velvoita heitä ostamaan lisäaineetonta sapuskaa (esim. mausteissa on usein lisäaineita) tätä kokeilua varten. Mutta melko usein, siis noin päivän neljällä aterialla, pystyn mainiosti säätelemään syömiseni itse. :)
Kokeilen. Jos intoa riittää, lupaan pitää päiväkirjaa kokeilusta tänne.. :)
Nyt omenan, cantaloupen ja maustamattoman jogurtin pariin. Heips!
Alkuun yhteenveto siitä, mitä on tapahtunut!
Noh, kokoan lyhyesti yhteen puolen vuoden tapahtumia. Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kulkea henkistä taivaltani. Mitä siitä on jäänyt käteen?
- Tajuan yhä enemmän kehon ja mielen yhteyden voimakkuutta.
- Pilates ja/tai jooga kuuluu elämääni yhä kiinteämmin - vaikka voi kulua päiviä, etten harrasta kumpaakaan, keho pyytää sitä jossain vaiheessa. Viime kuukauden ajan tätä pyyntöä on toteuttanut Method Putkisto ja MP Pilates. Rakastan niitä.
- Tiedostan herkemmin, mistä ruoka-aineista tulee keholle huono olo. (Leipä, viljatuotteet ylipäätään - tulee tukkoinen olo, jos syö niitä liikaa. Kaura koskee vatsaan, vaikka se on monelle vatsaystävällinen tuote!)
- Kuuntelen kehoa enemmän. Näkyy niin liikunnassa, ruokavaliossa kuin rentoutumisessakin.
- Superfood-jutut ovat kadonneet elämästäni siltä osin, miltä superfoodien koen olevan pelkkää rahastusta. Gojimarjat, spirulinat, nibsit.. Ei kiitos. Kotimaiset marjat, kasvikset, raaka kaakaojauhe, lisäaineettomat tuotteet, eläinrasva/voi, kyllä kiitos!!
- Olen aina ollut erittäin kiinnostunut terveydestä ja ruokavaliosta siihen liittyen. Olen aina ollut kriittinen yleispäteviä ohjeita kohtaan. Tänä vuonna se on näkynyt entistä selkeämmin uusiin "vaihtoehtoruokavalioihin" tutustumisena. Orjallista noudattajaa minusta ei tule. Fundamentalismi ei kuulu tyyliini missään asiassa, se on silkkaa sokeutta se!
- Ylempään liittyen olen kuitenkin lukenut Antti Heikkilän kirjoista ja teoriasta. Mielestäni hänellä on hyviä mielipiteitä, ajatuksia ja erittäin loogisia teorioita. Nykymaailmassa rasva on vihollinen ilman todistettua syytä. (Heikkilän Ravinto ja terveys -kirjassa enempi mm. siitä Karjala-tutkimuksesta, jonka piti antaa näyttöä eläinrasvojen yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin. Huh huh mitä kusetusta koko tutkimustulos.) Kolesteroliteoriat ovat myös mielenkiintoisia. Hiilaritietoiset ja Karppaus sivustot ovat kertoneet asiasta entistä enemmän.
- Lisäaineet kiinnostavat. Kemikaalittomuus kiinnostaa.
- Olen lakannut värjäämästä hiuksiani. Käytän kasvoille Laveran luonnonkosmetiikkaa, tosin ne ovat lopussa..
- Henkinen taival, noh, itseni tutkiskeleminen jatkuu. Mutta vaikka rankkaa on ollut, olen onnellinen. Olen jumalattoman onnellinen ja elämä vie minua sinne, minne tahdon. Universumi kantaa.
- Minusta tulee pian yksinasuva opiskelija ja olen valmis siihen tämän vuoden perusteella! Minä aion panostaa ruokaan, enkä taatusti popsi makaronimössöä hyi hitto. Jos tiukalla eletään, syön mieluummin kaalia. Se on äärettömän halpaa sekin. Marjat metsässä ja sienet - ne taas ovat ilmaisia. Minä pärjään loistavasti ilman ravintoaineetonta vehnäshittiä.
* * * * *
Seuraavaksi edessä on haaste. Keksin sen tänään blogista nimeltä Käsilaukkumafia.
Aion elää loppukuukauden, eli 5.-31.7. mahdollisimman lisäaineettomasti. Lisäaineiden vaikutusta ihmiselimistöön ei tiedetä. Monen on todistettu olevan myrkkyä.
Mainitsemassani blogissa bloginpitäjän olotila on parantunut merkittävästi jo 10 päivän aikana! Uskomatonta!
Toisaalta en tiedä, kuinka paljon tämä minuun vaikuttaa. Huomasin nimittäin eläväni jo nyt erittäin vähä-lisäaineellisella ruoalla: maustamatonta jogurttia, hedelmiä ja marjoja. Pähkinöitä. Kasviksia. Lämpimänä ruokana usein paahdettuja kasviksia ja lihaa/kanaa/kalaa. Tosin luomuna ei meille paljoa tuotteita osteta. Ja jäätelöä menee.. köh.
Täysin en tule onnistumaan: syön samaa kotiruokaa kuin muutkin perheenjäsenet, enkä velvoita heitä ostamaan lisäaineetonta sapuskaa (esim. mausteissa on usein lisäaineita) tätä kokeilua varten. Mutta melko usein, siis noin päivän neljällä aterialla, pystyn mainiosti säätelemään syömiseni itse. :)
Kokeilen. Jos intoa riittää, lupaan pitää päiväkirjaa kokeilusta tänne.. :)
Nyt omenan, cantaloupen ja maustamattoman jogurtin pariin. Heips!
torstai 10. kesäkuuta 2010
Masukokoelma
Kokoelma hassunmuotoisia mahoja.
Kävin tänään salilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tuntui hyvältä, ja sain hien päälle! Nyt vain odotetaan mahdollisia lauantain lihaskipuja...
Motivaation voi näköjään saada kohtalaisen helposti takaisin päälle: ottamalla valokuvan & mittaamalla pötsinsä, jolloin pääsee tajuamaan ettei ole lihonut takaisin siihen suurimpaansa - ja on vielä itseasiassa edelleen laihempi kuin mitä esimerkiksi maaliskuussa. Lisäksi paremmat säät vaikuttavat motivaation kasvamiseen, kiloklubin käyttämisen aloittaminen uudestaan ja yleinen tajuaminen siitä, kuinka tunkkaiseksi ja "tukkoiseksi" oloni menee, kun en ole mennyt liikkumaan. Tämänkin lisäksi urheilullisten kavereiden kuunteleminen auttaa ja lopuksi vielä omien tavoitteiden kertaaminen.
Naisten kymppi ensi vuonna, täältä tullaan! Ja se bikinivartalo, kyllä, minä aion sen kokea ainakin sen kerran elämässäni!
Kävin tänään salilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tuntui hyvältä, ja sain hien päälle! Nyt vain odotetaan mahdollisia lauantain lihaskipuja...Motivaation voi näköjään saada kohtalaisen helposti takaisin päälle: ottamalla valokuvan & mittaamalla pötsinsä, jolloin pääsee tajuamaan ettei ole lihonut takaisin siihen suurimpaansa - ja on vielä itseasiassa edelleen laihempi kuin mitä esimerkiksi maaliskuussa. Lisäksi paremmat säät vaikuttavat motivaation kasvamiseen, kiloklubin käyttämisen aloittaminen uudestaan ja yleinen tajuaminen siitä, kuinka tunkkaiseksi ja "tukkoiseksi" oloni menee, kun en ole mennyt liikkumaan. Tämänkin lisäksi urheilullisten kavereiden kuunteleminen auttaa ja lopuksi vielä omien tavoitteiden kertaaminen.
Naisten kymppi ensi vuonna, täältä tullaan! Ja se bikinivartalo, kyllä, minä aion sen kokea ainakin sen kerran elämässäni!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kuntosalille HEPS!
Liityin juuri kuntosalille. Tästä se lähtee - uusin ponnistuksin kohti motivaatiota ja liikunta-innostusta!
Kuoppia
Emma 10kk: Papa, papa! (=Napa)
Emman äiti, 30v: Ei oo ei. Se on selluliittikuoppa. Äitin papa on täällä paljon ylempänä.
Emma 10kk: Papa!!
:DD
Päivän naurut.
Kotiuduttiin juuri Joutsasta. Huh, mikä ajomatka - ilman ilmastointia!
Emman äiti, 30v: Ei oo ei. Se on selluliittikuoppa. Äitin papa on täällä paljon ylempänä.
Emma 10kk: Papa!!
:DD
Päivän naurut.
Kotiuduttiin juuri Joutsasta. Huh, mikä ajomatka - ilman ilmastointia!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Supernova
Tähti kerää hurjasti energiaa ennen kuin se poksahtaa.
Poksahdusta olen tässä viime aikoina odottanut minäkin. Energiataso on ollut hillitön. Olen nukkunut riittävästi noin 6 tuntia yössä, juossut päivät ja illat läpeensä, saanut aikaan ihmeellisen paljon tavalliseen nähden.
Ehkä se on tämä valoisuus. Ajatukset kuitenkin käyvät ylikierroksilla ei-niin-hyvällä tavalla, ikään kuin olisin tiukan deadlinen alla, ja olisi kiire ajatella kaikki läpi "ajoissa". Huh huh. Viikon päästä on soveltuvuuskokeiden aika, mikä varmasti osaltaan on lisännyt ajatuspyörien kiihtymistä.
Osa energisyydestä on kuitenkin ollut positiivista. Olen mietiskellyt, mistä se onkaan johtunut näin yhtäkkiä. Olen palauttanut ruisleivän ruokavaliooni - jep, en ole syönyt viljoja aaaaaikoihin, vaaleaa leipääkin viimeksi Irlannissa. (Ehkä pala patonkia sen jälkeen kerran? En muista.)
Mutta veikkaan energisyyden aiheuttajiksi näitä:
- elämäntilanteen toiveikkuus
- kesä, valo
- yleisfiiliksen parantuminen ihmissuhteissa
- voikukan käyttö (!)
- nokkosen käyttö..?
- juokseminen.
Poksahdusta olen tässä viime aikoina odottanut minäkin. Energiataso on ollut hillitön. Olen nukkunut riittävästi noin 6 tuntia yössä, juossut päivät ja illat läpeensä, saanut aikaan ihmeellisen paljon tavalliseen nähden.
Ehkä se on tämä valoisuus. Ajatukset kuitenkin käyvät ylikierroksilla ei-niin-hyvällä tavalla, ikään kuin olisin tiukan deadlinen alla, ja olisi kiire ajatella kaikki läpi "ajoissa". Huh huh. Viikon päästä on soveltuvuuskokeiden aika, mikä varmasti osaltaan on lisännyt ajatuspyörien kiihtymistä.
Osa energisyydestä on kuitenkin ollut positiivista. Olen mietiskellyt, mistä se onkaan johtunut näin yhtäkkiä. Olen palauttanut ruisleivän ruokavaliooni - jep, en ole syönyt viljoja aaaaaikoihin, vaaleaa leipääkin viimeksi Irlannissa. (Ehkä pala patonkia sen jälkeen kerran? En muista.)
Mutta veikkaan energisyyden aiheuttajiksi näitä:
- elämäntilanteen toiveikkuus
- kesä, valo
- yleisfiiliksen parantuminen ihmissuhteissa
- voikukan käyttö (!)
- nokkosen käyttö..?
- juokseminen.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Rohkaiseviakin katkelmia
"On paljon ihmisiä, jotka eivät saa tarpeeksi kosketusta tai kontaktia toiseen ihmiseen."
"Hän miettii, että aikaisemmin hän kuuli vain sanoja, nykyään myös kehoa. Hän on oppinut kuuntelemaan ihmistä syvemmin. Jokaisen kuoren alta löytyy kokonainen ihminen erilaisine elämänkokemuksineen." Hanna Vilo artikkelissaan Valitsin kosketuksen, Kodin kuvalehti 12/2010.
"Virheet ja sattuma kiinnostavat minua. Nykyään maailmassa pitää kaiken olla täydellistä. Siksi minusta on ihanaa, että omat tekstini eivät sellaisia ole."
"Tykkään käsin kirjoittamisesta. Kun kiihtyy, tulee harakanvarpaita. Kun rauhoittuu, kynän jälki muuttuu. Kaikki tämä tuo tekstiin oman lisänsä." Tiina Pystynen Tuula Lehtisalolle haastattelussa "Pystypäin kohti epäonnistumisia", Kodin kuvalehti 12/2010.
Fiilistelen.
Ps. Tiesitkö, että eritoten limppareista ja energiajuomista löytyvä lisäaine E330 on sitruunahappo, joka on esimerkiksi hammaskiilteen pahin liottaja?
"Hän miettii, että aikaisemmin hän kuuli vain sanoja, nykyään myös kehoa. Hän on oppinut kuuntelemaan ihmistä syvemmin. Jokaisen kuoren alta löytyy kokonainen ihminen erilaisine elämänkokemuksineen." Hanna Vilo artikkelissaan Valitsin kosketuksen, Kodin kuvalehti 12/2010.
"Virheet ja sattuma kiinnostavat minua. Nykyään maailmassa pitää kaiken olla täydellistä. Siksi minusta on ihanaa, että omat tekstini eivät sellaisia ole."
"Tykkään käsin kirjoittamisesta. Kun kiihtyy, tulee harakanvarpaita. Kun rauhoittuu, kynän jälki muuttuu. Kaikki tämä tuo tekstiin oman lisänsä." Tiina Pystynen Tuula Lehtisalolle haastattelussa "Pystypäin kohti epäonnistumisia", Kodin kuvalehti 12/2010.
Fiilistelen.
Ps. Tiesitkö, että eritoten limppareista ja energiajuomista löytyvä lisäaine E330 on sitruunahappo, joka on esimerkiksi hammaskiilteen pahin liottaja?
lauantai 5. kesäkuuta 2010
tiistai 25. toukokuuta 2010
Hups onnea, ah autuutta
Tämä päivä alkoi kuten eilinenkin, tavallinen työpäivä.
(Ehkä vähän keskimääräistä huonommin. Riitaa, itkun vääntöä työmatkalla, pahaa mieltä ja sappea.)
Päivä jatkuikin kuin tavallinen. Tuijottelin ulos toimiston ikkunasta työjuttuja kirjoitellessani ja toivoin, että päivä menisi vähän nopeammin. Hommaa kyllä riitti, mutta on tosi puuduttavaa olla koko päivä toimistolla käymättä juttukeikoilla. Nyt on pakko; kesälehtikeikat ja huomisen lehden keikat on käyty, mutta ne täytyy kirjoittaa.
Juu-u, työpäivä päättyikin kuin mikä tahansa päivä. Tulin kotiin ja päätin lähteä lenkille. Mieli teki tuulettaa aivoja enemmän kuin juoksuohjelman 30min lenkki antaa myöten.. Päätin hölkätä niin kevyesti kuin voisin jotta syke vastaisi reippaan kävelyn sykettä, juoksuohjelmassa kun on tälle viikolle merkattu 90 minuutin reipas kävely.
Minä juoksin 60 minuuttia.
(Noh, hölkkäsin kevyesti...)
Mutta se on silti ennenkuulumatonta, mieletöntä, ENNÄTYS. En ole koskaan juossut yhtäjaksoisesti niin kauan. Syke oli siinä 130-155 välillä, suurimmaksi osaksi n. 145. Menin tosi hitaasti, jottei syke olisi noussut. Tarkoitus oli jaksaa mahd. kauan. Uskalsin katsoa aikaa vasta 100m päässä kotipihalta lenkiltä tullessa ja meinasin pudottaa silmät päästäni: sykemittari näytti 59:14 minuuttia. Höperöltä taisin näyttää; juoksin kotitalon ympäri kahdesti, jotta mittarissa luki 1:02:11. (Kävelin pari ekaa minsaa lenkillä.)
Kun sanoin että etenin hitaasti, tarkoitin sitä. Lenkin pituus oli noin 6,5km, eli vauhtini oli 6,5km/h. Normaali kävelyvauhti...?
Mutta fiilis lenkin jälkeen. Meinasin pakahtua onnesta, enkä ollut yhtään (liian) väsynyt lenkin jälkeen. Olin niin euforinen, että unohdin tehdä suunnitellut vatsisliikkeet ja menin suoraan suihkuun. Mutta IHAN SAMA, siis, minä hölkkäsin tai hölkyttelin tai kipitin eespäin yhteensä 60 min. En olisi ikinä uskonut tätä.
Nyt jatkan silti nykyisellä juoksuohjelmalla. Olen vain niin tyytyväinen ja.. raukea. Olen ollut ylistressaantunut viime päivät, nukkunut totaalisen surkeasti, mutta nyt olo on sees ja puhdistunut.
PS. Heidin blogi on myös yksi suosikeistani, mikä ihana tyttö hän onkaan. Niin aito ja suloinen. Hänen tämän päivän postaustaan lueskelin töissä ja voi, kun se teki mielen hyväksi ja sai suoraan sanoen uskomaan omaan hyvyyteen. Mieletön tyttö, mieletön sanoma.
(Ehkä vähän keskimääräistä huonommin. Riitaa, itkun vääntöä työmatkalla, pahaa mieltä ja sappea.)
Päivä jatkuikin kuin tavallinen. Tuijottelin ulos toimiston ikkunasta työjuttuja kirjoitellessani ja toivoin, että päivä menisi vähän nopeammin. Hommaa kyllä riitti, mutta on tosi puuduttavaa olla koko päivä toimistolla käymättä juttukeikoilla. Nyt on pakko; kesälehtikeikat ja huomisen lehden keikat on käyty, mutta ne täytyy kirjoittaa.
Juu-u, työpäivä päättyikin kuin mikä tahansa päivä. Tulin kotiin ja päätin lähteä lenkille. Mieli teki tuulettaa aivoja enemmän kuin juoksuohjelman 30min lenkki antaa myöten.. Päätin hölkätä niin kevyesti kuin voisin jotta syke vastaisi reippaan kävelyn sykettä, juoksuohjelmassa kun on tälle viikolle merkattu 90 minuutin reipas kävely.
Minä juoksin 60 minuuttia.
(Noh, hölkkäsin kevyesti...)
Mutta se on silti ennenkuulumatonta, mieletöntä, ENNÄTYS. En ole koskaan juossut yhtäjaksoisesti niin kauan. Syke oli siinä 130-155 välillä, suurimmaksi osaksi n. 145. Menin tosi hitaasti, jottei syke olisi noussut. Tarkoitus oli jaksaa mahd. kauan. Uskalsin katsoa aikaa vasta 100m päässä kotipihalta lenkiltä tullessa ja meinasin pudottaa silmät päästäni: sykemittari näytti 59:14 minuuttia. Höperöltä taisin näyttää; juoksin kotitalon ympäri kahdesti, jotta mittarissa luki 1:02:11. (Kävelin pari ekaa minsaa lenkillä.)
Kun sanoin että etenin hitaasti, tarkoitin sitä. Lenkin pituus oli noin 6,5km, eli vauhtini oli 6,5km/h. Normaali kävelyvauhti...?
Mutta fiilis lenkin jälkeen. Meinasin pakahtua onnesta, enkä ollut yhtään (liian) väsynyt lenkin jälkeen. Olin niin euforinen, että unohdin tehdä suunnitellut vatsisliikkeet ja menin suoraan suihkuun. Mutta IHAN SAMA, siis, minä hölkkäsin tai hölkyttelin tai kipitin eespäin yhteensä 60 min. En olisi ikinä uskonut tätä.
Nyt jatkan silti nykyisellä juoksuohjelmalla. Olen vain niin tyytyväinen ja.. raukea. Olen ollut ylistressaantunut viime päivät, nukkunut totaalisen surkeasti, mutta nyt olo on sees ja puhdistunut.
PS. Heidin blogi on myös yksi suosikeistani, mikä ihana tyttö hän onkaan. Niin aito ja suloinen. Hänen tämän päivän postaustaan lueskelin töissä ja voi, kun se teki mielen hyväksi ja sai suoraan sanoen uskomaan omaan hyvyyteen. Mieletön tyttö, mieletön sanoma.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Mirianne - tuleva liikunta-addikti?
Mä olen täysin rakastunut Kiloklubiin. Se on selkeä, ja olen huomannut sen vaikuttavan myös ruokailutapoihini sekä liikunnanharrastukseeni positiivisella tavalla - kun palkit ovat kertoneet, että tarvitsen enemmän proteiineja, olen mennyt jääkaapille proteiinit mielessä. Kun palkit ovat kertoneet minun tarvitsevan enemmän liikkuvuusharjoittelua, olen mennyt lattialle ja venytellyt, joskus ilman Ylen jumppaa, joskus sen kera.
Enkä oikein osaa sanoa, mikä esimerkiksi liikunnanharrastukseeni on vaikuttanut. Olen nimittäin liikkunut kuin urheiluaddikti tällä viikolla - on ollut suorastaan pakko lähteä liikenteeseen, muuten jää ikäänkuin tunkkainen olo. En tiedä, vaikuttaako siihen juuri Kiloklubi, Alkion urheilullisten kavereideni kuuntelu vuoden verran, päätökseni Naisten kympistä yhdessä Eciran kanssa vai joku ihan muu, mutta urheilu ei koskaan ennen ole tuntunut tältä. Vapauttavalta, hauskalta - ajalta itseni kanssa. Se ei ole enää vaatimus, jonka jälkeen tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi. En enää tee sitä sen vuoksi, kun kaikki muutkin sitä tekevät, siksi minäkin. Tai siksi, että pitäisi laihtua.
Vaan siksi, että se tuntuu hyvältä.
Upeaa! Ja toivottavasti tämä fiilis ei ole ohimenevää.
Kiloklubin liikuntamittarin mukaan tällä viikolla olenkin liikkunut yhteensä 477 minuuttia näinä kuutena päivänä viikosta ja polttanut sen mukaan arviolta 2182 kaloria (ei siis ihme, että on jatkuvasti nälkä - tuo on reippaasti yli suosituksen, kuten minuuttimääräkin, mistä en itseäni kuitenkaan kehu. Hyvästä fiiliksestä vain!).
Enkä oikein osaa sanoa, mikä esimerkiksi liikunnanharrastukseeni on vaikuttanut. Olen nimittäin liikkunut kuin urheiluaddikti tällä viikolla - on ollut suorastaan pakko lähteä liikenteeseen, muuten jää ikäänkuin tunkkainen olo. En tiedä, vaikuttaako siihen juuri Kiloklubi, Alkion urheilullisten kavereideni kuuntelu vuoden verran, päätökseni Naisten kympistä yhdessä Eciran kanssa vai joku ihan muu, mutta urheilu ei koskaan ennen ole tuntunut tältä. Vapauttavalta, hauskalta - ajalta itseni kanssa. Se ei ole enää vaatimus, jonka jälkeen tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi. En enää tee sitä sen vuoksi, kun kaikki muutkin sitä tekevät, siksi minäkin. Tai siksi, että pitäisi laihtua.
Vaan siksi, että se tuntuu hyvältä.
Upeaa! Ja toivottavasti tämä fiilis ei ole ohimenevää.
Kiloklubin liikuntamittarin mukaan tällä viikolla olenkin liikkunut yhteensä 477 minuuttia näinä kuutena päivänä viikosta ja polttanut sen mukaan arviolta 2182 kaloria (ei siis ihme, että on jatkuvasti nälkä - tuo on reippaasti yli suosituksen, kuten minuuttimääräkin, mistä en itseäni kuitenkaan kehu. Hyvästä fiiliksestä vain!).
Perjantain pieni pyöräilylenkki.
Niinkuin aikaisemmin olen jo kertonut, olen aloittanut juoksemisen Eciran kivan vinkin avulla - Juoksukoulu on auttanut minua niin itse juoksemissa kuin motivoinnissakin.
Joku lukutaidollinen moka minulla on kuitenkin päässyt tapahtumaan:
vaikka tuota oli tullut tavailtua sen muutaman kerran lävitse, jotenkin olin silti mieltänyt, että juoksutreenejä olisi juuri sopivasti jokaiselle arkipäivälle. Itseni tuntien olin tyytyväinen - minulle sopii parhaiten se, että pistän itseni liikenteeseen arkena, jolloin voin hyvillä mielin olla täysin sohvalahnana koko viikonlopun.
No, näinhän ei kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana vielä ole.
Joten olin juossut jo ensimmäisen viikon treenit keskiviikkoon mennessä sitä tajuamatta, ja torstaina pidin lepopäivän käyden vain pienen, rennon kävelylenkin koirani kanssa ollen varma siitä, että perjantaina taas juostaisiin. Perjantaina olin kuitenkin äimänkäkenä. Mites nyt suu pantaisiin, kun loppuviikoksi ei olisikaan enää juoksutreenejä?
Ratkaisin tämän "ongelman" pyörälenkillä.
Pyöräily on minusta aina ollut hauskaa, mutta rankkaa puuhaa.
Juoksukoulusta kuitenkin oppineena päätin pyöräillä nyt tavallisesta poiketen hengitystäni vahtien - yleensä nimittäin vilistin kuin vaakasuora salama eteenpäin, niin kovaa kuin lihakset vain antoivat myöten. Nyt pyöräilin niin, että hengitys pysyi koko ajan suht vaivattomana - että olisin pystynyt puhumaan heti, jos tarve olisi vaatinut.
Ja lenkki sujui vaivattomasti; yhdessä vaiheessa tajusin kuinka hyvänolon hormonit olivat iskeneet kiinni ja naureskelin sekä hymyilin maailmalle. Mieleni tulvi hyviä ideoita, ja rakastin aurinkoista maailmaa.
Yhdessä vaiheessa lenkkiä oloni oli jopa sellainen kuin olisin polkenut kuntopyörää similaattorissa, joka näytti kotikuntani maisemia. Pyöräily meni niin tasaisesti ylä - ja alamäistä (joita meillä riittää) riippumatta. Ja hiki tuli, mutta hengitys virtasi!
Kotiin saavuttuani rentouduin saunassa ja kävin heittämässä talviturkin takapihan järveen. Illemmalla, raukeana ja hyväntuulisena, kävin tarkistamassa käydyn lenkin kilometrit tämän löytämäni kätevän ohjelman avulla: Geodistance tracker.
Olin arvioinut matkan määräksi ennen ohjelman käyttämistä jotain 15 kilometrin paikkeille, mutta pääsin yllättymään. Trackeri oli sitä mieltä, että olin hilkkua vaille pyöräillyt 20 kilometria.
20 kilometriä - tunnissa? Ja minä kun luulin pyöräilleeni normaalia reippaasti hitaammin.
Juoksukoulun aikataulutan nyt tietenkin paremmin - pitäen sen päivän tauon jokaisen treenin välillä, tehden silloin jotain muuta. Niinkuin sen kai oli tarkoituskin. Ja silti minulle jää viikonloput levättäväksi!
Joku lukutaidollinen moka minulla on kuitenkin päässyt tapahtumaan:
vaikka tuota oli tullut tavailtua sen muutaman kerran lävitse, jotenkin olin silti mieltänyt, että juoksutreenejä olisi juuri sopivasti jokaiselle arkipäivälle. Itseni tuntien olin tyytyväinen - minulle sopii parhaiten se, että pistän itseni liikenteeseen arkena, jolloin voin hyvillä mielin olla täysin sohvalahnana koko viikonlopun.
No, näinhän ei kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana vielä ole.
Joten olin juossut jo ensimmäisen viikon treenit keskiviikkoon mennessä sitä tajuamatta, ja torstaina pidin lepopäivän käyden vain pienen, rennon kävelylenkin koirani kanssa ollen varma siitä, että perjantaina taas juostaisiin. Perjantaina olin kuitenkin äimänkäkenä. Mites nyt suu pantaisiin, kun loppuviikoksi ei olisikaan enää juoksutreenejä?
Ratkaisin tämän "ongelman" pyörälenkillä.
Pyöräily on minusta aina ollut hauskaa, mutta rankkaa puuhaa.
Juoksukoulusta kuitenkin oppineena päätin pyöräillä nyt tavallisesta poiketen hengitystäni vahtien - yleensä nimittäin vilistin kuin vaakasuora salama eteenpäin, niin kovaa kuin lihakset vain antoivat myöten. Nyt pyöräilin niin, että hengitys pysyi koko ajan suht vaivattomana - että olisin pystynyt puhumaan heti, jos tarve olisi vaatinut.
Ja lenkki sujui vaivattomasti; yhdessä vaiheessa tajusin kuinka hyvänolon hormonit olivat iskeneet kiinni ja naureskelin sekä hymyilin maailmalle. Mieleni tulvi hyviä ideoita, ja rakastin aurinkoista maailmaa.
Yhdessä vaiheessa lenkkiä oloni oli jopa sellainen kuin olisin polkenut kuntopyörää similaattorissa, joka näytti kotikuntani maisemia. Pyöräily meni niin tasaisesti ylä - ja alamäistä (joita meillä riittää) riippumatta. Ja hiki tuli, mutta hengitys virtasi!
Kotiin saavuttuani rentouduin saunassa ja kävin heittämässä talviturkin takapihan järveen. Illemmalla, raukeana ja hyväntuulisena, kävin tarkistamassa käydyn lenkin kilometrit tämän löytämäni kätevän ohjelman avulla: Geodistance tracker.
Olin arvioinut matkan määräksi ennen ohjelman käyttämistä jotain 15 kilometrin paikkeille, mutta pääsin yllättymään. Trackeri oli sitä mieltä, että olin hilkkua vaille pyöräillyt 20 kilometria.
20 kilometriä - tunnissa? Ja minä kun luulin pyöräilleeni normaalia reippaasti hitaammin.
Juoksukoulun aikataulutan nyt tietenkin paremmin - pitäen sen päivän tauon jokaisen treenin välillä, tehden silloin jotain muuta. Niinkuin sen kai oli tarkoituskin. Ja silti minulle jää viikonloput levättäväksi!
Nok-konen
Parempi koota heti alkuun tämän postauksen pääasiat:
Tässä postauksessa on asiaa nokkosten käytöstä kotikeittiössä, taimienvaihdosta, steviasta ja vaatteiden tuunauksesta.
Tulin eilen vikalta työkeikalta klo 22 jälkeen. Lähdin tihkusateeseen keräämään nokkosia. Kerrankin varauduin kunnolla - hanskoilla, kangaskassilla ja saksilla. Ensi kerralla lenkkareiden sijaan voisi vielä ottaa kumisaappaat, niin järjen voitto huolimattomuudesta on taattu!
Keräsin kaksi isoa kimppua nokkosia, vein ne kuivumaan kellariin. Sidoin kimput saunavihtamaisesti narulla ja riiputin kattoon. Tosin nokkosten kuivattaminen onnistunee ihan hyvin levittämällä tuoreet nokkoset sanomalehtienkin päälle muutamaksi päiväksi, ainakin jos isosiskoa on uskominen.
Kun nokkoset kuivuvat, irrotan lehdet ja laitan ne isoon lasipurkkiin. Sitä, tai niitä, pyrin täyttämään alkukesän aikana mahdollisimman ahkerasti. Nokkonen on mielettömän terveysvaikutteinen luonnonkasvi. Siinä on paitsi huima määrä rautaa, myös C-, K-, A-, B- ja E-vitamiineja. Rautapitoisuudeltaan nokkonen päihittää pinaatinkin mennen tullen. Kuivattua nokkosta voi käyttää mihin vaan: vihersmoothieihin, sämpylöihin ja muuhun leivontaan, teehen, kastikkeisiin, liha- ja kasvispatoihin, salaatteihin.. Siitä voi tehdä nokkoskeittoa, nokkospiirasta (pinaatin tavalla käyttäen)... You name it!
Muutaman päivän takaisessa Etelä-Suomen Sanomissa oli hyviä nokkosreseptejä. Tästä pääset suoraan artikkelin nettiversioon: siellä on ohje nokkos-pastakastikkeeseen, alkukesän salaattiin, nokkossämpylöihin, nokkosterveysjuomaan ja yrttiteehen.
Huh, on tainnut tulla kirjoitettua sana "nokkonen" liian monasti, koko sana kuulostaa nyt ihan hölmöltä ja maistuu hassulta kielen päällä. NOKKONEN. Hih. :D
Sellaista tälle viikolle. Lisäksi olin eilen taimienvaihtotapahtumassa, josta mukaani lähti kirsikkapuu, lipstikanverso ja viherviinimarjapensas. Totesin myös että lähipuutarhalla myydään steviaa!! Siis sitä luonnonmakeuttajaa, josta saa n. 100 kertaa sokeria makeampaa makeutusainetta. Ja STEVIA ei ole synteettinen aine, toisin kuin aspartaami.
Stevia-jauheen terveysvaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen myynti olisi sallittua Suomessa. Mutta ainakin yhdestä suomalaisesta nettikaupasta sitä saa silti tilattua - en ole kokeillut. Steviaa kasvina nähtävästi saa kuitenkin myydä ja kasvattaa. Kuitenkin tuoreita Stevian lehtiä voi puutarhuripojan mukaan käyttää makeuttajana leivonnaisissa tai ihan missä vaan sokerin lailla! Mahtavaa!
Eilen oli myös kierrätystapahtuma. Ideana on, että jokainen saa viedä vaatteita/kenkiä/kirjoja/laukkuja jne yhteen paikkaan, ja sieltä saa myös ottaa ihan vapaasti itselleen muilta mitä tahtoo. Ylijäämät tavarat menevät UFFin keräykseen - mielettömän kätevä idea! Ajatuksissa on, että järkkäisin kotikuntaankin vastaavaa tapahtumaa..
Nappasin mukaan vaikka mitä: valkean pitsibleiserin (! loistava kesän toimistohommiin), kahdet farkut (! kummatkin H&M), yhden valkoisen löysän neulospaidan (mummomallia, i love it), sekä paria eri kukkakangasta. Kukkakankaasta aion tehdä toisiin ottamiini farkkuihin tuunauksia Kalastajan vaimon aka Johannan jumalaisten Cubusten farkkujen innoittamana.
Tässä postauksessa on asiaa nokkosten käytöstä kotikeittiössä, taimienvaihdosta, steviasta ja vaatteiden tuunauksesta.
Kuvassa minä ja siskon uudet karitsat. :)
Tulin eilen vikalta työkeikalta klo 22 jälkeen. Lähdin tihkusateeseen keräämään nokkosia. Kerrankin varauduin kunnolla - hanskoilla, kangaskassilla ja saksilla. Ensi kerralla lenkkareiden sijaan voisi vielä ottaa kumisaappaat, niin järjen voitto huolimattomuudesta on taattu!
Keräsin kaksi isoa kimppua nokkosia, vein ne kuivumaan kellariin. Sidoin kimput saunavihtamaisesti narulla ja riiputin kattoon. Tosin nokkosten kuivattaminen onnistunee ihan hyvin levittämällä tuoreet nokkoset sanomalehtienkin päälle muutamaksi päiväksi, ainakin jos isosiskoa on uskominen.
Kun nokkoset kuivuvat, irrotan lehdet ja laitan ne isoon lasipurkkiin. Sitä, tai niitä, pyrin täyttämään alkukesän aikana mahdollisimman ahkerasti. Nokkonen on mielettömän terveysvaikutteinen luonnonkasvi. Siinä on paitsi huima määrä rautaa, myös C-, K-, A-, B- ja E-vitamiineja. Rautapitoisuudeltaan nokkonen päihittää pinaatinkin mennen tullen. Kuivattua nokkosta voi käyttää mihin vaan: vihersmoothieihin, sämpylöihin ja muuhun leivontaan, teehen, kastikkeisiin, liha- ja kasvispatoihin, salaatteihin.. Siitä voi tehdä nokkoskeittoa, nokkospiirasta (pinaatin tavalla käyttäen)... You name it!
Muutaman päivän takaisessa Etelä-Suomen Sanomissa oli hyviä nokkosreseptejä. Tästä pääset suoraan artikkelin nettiversioon: siellä on ohje nokkos-pastakastikkeeseen, alkukesän salaattiin, nokkossämpylöihin, nokkosterveysjuomaan ja yrttiteehen.
Huh, on tainnut tulla kirjoitettua sana "nokkonen" liian monasti, koko sana kuulostaa nyt ihan hölmöltä ja maistuu hassulta kielen päällä. NOKKONEN. Hih. :D
Sellaista tälle viikolle. Lisäksi olin eilen taimienvaihtotapahtumassa, josta mukaani lähti kirsikkapuu, lipstikanverso ja viherviinimarjapensas. Totesin myös että lähipuutarhalla myydään steviaa!! Siis sitä luonnonmakeuttajaa, josta saa n. 100 kertaa sokeria makeampaa makeutusainetta. Ja STEVIA ei ole synteettinen aine, toisin kuin aspartaami.
Stevia-jauheen terveysvaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen myynti olisi sallittua Suomessa. Mutta ainakin yhdestä suomalaisesta nettikaupasta sitä saa silti tilattua - en ole kokeillut. Steviaa kasvina nähtävästi saa kuitenkin myydä ja kasvattaa. Kuitenkin tuoreita Stevian lehtiä voi puutarhuripojan mukaan käyttää makeuttajana leivonnaisissa tai ihan missä vaan sokerin lailla! Mahtavaa!
Eilen oli myös kierrätystapahtuma. Ideana on, että jokainen saa viedä vaatteita/kenkiä/kirjoja/laukkuja jne yhteen paikkaan, ja sieltä saa myös ottaa ihan vapaasti itselleen muilta mitä tahtoo. Ylijäämät tavarat menevät UFFin keräykseen - mielettömän kätevä idea! Ajatuksissa on, että järkkäisin kotikuntaankin vastaavaa tapahtumaa..
Nappasin mukaan vaikka mitä: valkean pitsibleiserin (! loistava kesän toimistohommiin), kahdet farkut (! kummatkin H&M), yhden valkoisen löysän neulospaidan (mummomallia, i love it), sekä paria eri kukkakangasta. Kukkakankaasta aion tehdä toisiin ottamiini farkkuihin tuunauksia Kalastajan vaimon aka Johannan jumalaisten Cubusten farkkujen innoittamana.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Laihdutuksella hyväntekeväisyyteen rahaa.
Löysin aivan äärimmäisen mielenkiintoisen kampanjan, joka harmikseni on kuitenkin jo ohitse. Mutta mikä idea! Mikä upea tapa tehdä hyvää kahdessa osoitteessa - vähentää suomalaisten liikalihavuutta ja lisätä lukutaitoa Nepalissa!
Nimettömänä pysynyt miljönääri on nimittäin luvannut lahjoittaa 15€ jokaisesta laihdutetusta kilosta - ja tuolla summalla saa jo 20 lapselle varhaiskasvattajan kuukaudeksi.
Jos minä olisin osallistunut tuohon ja laihduttanut ne tarpeelliset 5-8 kiloa, sillä summalla olisi saanut jo ihmeitä aikaan!
Helmikuussa alkanut hyväntekeväisyyskampanja päättyy kuitenkin nyt toukokuussa, kun viimeiset punnitukset ovat alkaneet.
Helsingin sanomat uutisoi aiheesta 21.5.2010
Nimettömänä pysynyt miljönääri on nimittäin luvannut lahjoittaa 15€ jokaisesta laihdutetusta kilosta - ja tuolla summalla saa jo 20 lapselle varhaiskasvattajan kuukaudeksi.
Jos minä olisin osallistunut tuohon ja laihduttanut ne tarpeelliset 5-8 kiloa, sillä summalla olisi saanut jo ihmeitä aikaan!
Helmikuussa alkanut hyväntekeväisyyskampanja päättyy kuitenkin nyt toukokuussa, kun viimeiset punnitukset ovat alkaneet.
Helsingin sanomat uutisoi aiheesta 21.5.2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Koukussa liikuntaan
Hannan blogi on vaan paras. Äsken tunsin syvää, Hannasta riippumatonta, vihaa. Nyt hymyilen kuin Hangon keksi, taisin jopa tirskahtaa. Ah. Kyllä tämä rusentunut varvas tästä paranee ja paluu juoksukenkiin onnistuu.
(Eilen kuopaisin asfalttia apinanvarpaallani kesken liitopallo-matsin. Töppövarpaiset äiti/siskoni plus siskonpojat eivät uskoneet alun perin kun sanoin, että se nyt vaan on niin, että näin pitkät varpaat jäävät alleni kun liikun. Olisi pitänyt luottaa kokemukseen, joka kertoi kömpelyystasosta mokomia näppylänkokoisten varpaiden omistajia paremmin.)
Anyways, hymyilkäähän tekin Hannan kanssa:
(Eilen kuopaisin asfalttia apinanvarpaallani kesken liitopallo-matsin. Töppövarpaiset äiti/siskoni plus siskonpojat eivät uskoneet alun perin kun sanoin, että se nyt vaan on niin, että näin pitkät varpaat jäävät alleni kun liikun. Olisi pitänyt luottaa kokemukseen, joka kertoi kömpelyystasosta mokomia näppylänkokoisten varpaiden omistajia paremmin.)
Anyways, hymyilkäähän tekin Hannan kanssa:
"1h 40 minuuttia meni aikalailla kivutta, sitten alkoi sattua alavatsaan, varpaaseen, olkapäähän, polviin ja takareiteen. Tieto siitä, että kotiin oli vielä pitkä matka, pakotti unohtamaan kivun ja jatkamaan matkaa. Taskusta löytyi rusinoita. On se uskomatonta miten hyvältä voivat maistua rusinat tuossa vaiheessa lenkkiä. Viime syksyn Espoon puolimaratonilla meinasin pysähtyä etsimään maahan tippunutta rusinaa, rusinan markkina-arvo kun hipoo taivaita 15 kilometrin taipaleen jälkeen. Riski napata suuhunsa jotain muuta pientä ruskeaa oli sen verran suuri, että jätin rusinan ja jatkoin voivotellen matkaa."
- - -
"Tähän verrattuna jokainen ennen tapaamani ylämäki menetti merkityksensä. Ylämäki on vasta sitten ylämäki, kun noustaan 1600 metristä 1800 metriin ilman autoa. Pakotin itseni juoksuaskeliin, vaikka tuntui että hölkkäsin yhdessä ja samassa paikassa. Paikalliset hymyilivät kun näytin joltain isolta mustalta kolibrilta suhistessani siinä paikoillani."
- - -
"Kysyin mieheltäni, että miltä näytän juostessani. Hän vastasi, että ehkä ihan vähän banaanilta. En kysy siltä enää koskaan mitään! Koitti sitten tietty perua puheitaan kun sain lievän raivokohtauksen. Turhaan yritti, loukkaannuin syvästi. Oikeasti näytän tietty näytän mustalta pantterilta juostessani, en suinkaan miltään etelän hedelmältä."
- - -
"3-2-1 ja menoksi. Päädyimme juoksemaan toisen tiimin edellä. Ettepä arvaa, miltä tuntuu juosta, kun kuulee takanaan kahdet askeleet ja pelkää koko ajan, että milloin ne menee ohi. Katselin lentokoneita ja leikin, että Christian oli Scofield ja olin sen pakokumppani. Takanamme tuli siis leikisti virkavalta. Läähätin kuin Lassie. Näin kovalla sykkeellä ei onneksi mennä kovinkaan usein meidän treeneissä. Kuulin kisan jälkeen, että läähätykseni oli kyllä kuulunut hyvin sinne virkavallalle asti."
- - -
ARGH! Siis ihan mahtavia nämä! Jos juoksemisesta saa aikaan näin hauskaa tekstiä, se on kuulkaas kaiken tuskan arvoista ihan vain siksi.
Kuka tietää mitä?
Ruokajuttuja mietinnässä - taas.
Keskusteltiin äitini kanssa muutama päivä sitten lautasmallista. Muutama korkea-asemainen ihminen päättää lääkäreiden tukemana koko Suomen ravintosuosituksista. En ole enää aikoihin uskonut lautasmalliin ja minua kismittää yhä se, miten sitä tuputetaan joka suunnasta.
Lautasmalli on ehdottomasti hyvä niille, jotka muuttavat eines-roskaruoka- tai muuten epäterveellisiä ruokatottumuksiaan järkeviksi. Mutta sitten, jos perusasiat ovat kunnossa - en näe siinä järkeä. Niin, turhia tyhjiä hiilareita en suuhuni pane. Korvaan ne mieluummin ravinnerikkailla tuoreilla. Meidän kauppareissuilla n. 3/4 tuotteista kerätään HeVi-osastolta.
Tässä on hyvä artikkelisarja nykyisten ravinnesuositusten sekavuudesta, ristiriitaisuudesta ja tehdystä monimutkaisuudesta. Suosittelen lämpimästi lukemaan.
(Kaloriteorian) "Sovellus: olen urani ensimmäiset kahdeksan vuotta laskenut kaloreita, nykyään olen huomannut että kun nuo 7 muuta asiaa otetaan huomioon niin laskeminen jää turhaksi. Eli kalorit ovat olemassa ja ne ovat aivan totta, lähestymistapana ne yksin ottaisin huomioon vasta kun laatu on laitettu kuntoon. Sillä ihminen voi syödä ”oikean” määrän kaloreita ja silti olla suurissa ravinnevajeissa ja vaikka lihota samalla. Amerikassa on jo lapsia jotka ovat ylipainoisia ja samalla sairastavat riisitautia. Jos haluat laskea kaloreita, niin netissä on paljon käteviä laskureita. Jatketaan siis eteenpäin ja siirrytään enemmän biologian ja fysiologian puolelle."
Karppauksesta: "Haaste: Tämä metodi ottaa jo huomioon ruuan laatua erottelemalla makroravinteiden (hiilihydraatti, proteiini ja rasva) erot ja huomioimalla kehon toimintaa. Ensimmäisillä kerroilla hiilihydraattien vähentäminen saattaa aiheuttaa väsymystä jos solut ovat tottuneet käymään sokerilla, se kuitenkin kääntyy usein vireydeksi kun sokerit tasoittuvat ja kehon rasva-aineenvaihdunta paranee. Metodi ei ota huomioon sinänsä mikroravinteiden laatua ja määrää, yksilöllisiä eroja eikä sinänsä huomioi muiden elämäntapojen edellyttämää hiilihydraatin tarvetta. Toinen suuri haaste tällä metodilla on mm. elimistön happamoituminen joka käsitellään seuraavaksi kohdassa pH."
pH-ruokavaliosta: "Sovellus: Yongin elävänveren kuva ja uusi biologia ovat todella high end tiedettä ja siitä kannattaa ehdottomasti napata käyttöön useampikin asia. Kun keho pysyy emäksisenä, on paljon helpompi polttaa rasvaa, sillä keho ei vastusta sitä, lisäksi vireys ja terveys pysyvät parempina, eikä keholla ole tarvetta kerätä ylimääräistä rasvaa takaisin painonpudotuksen jälkeen. Käytännössä kalsium ja magnesiumrikkaiden ruokien (huom. maito ei itse asiassa ole kalsiumrikas ruoka) ja lehtivihreän tankkaaminen auttaa kehon pH tasapainon ylläpitämisessä. Syö siis paljon vihreyksiä, siitä lehmäkin kalsiuminsa saa. Hyviä mineraaleja saa mm aidoista vuori- ja merisuoloista ja kuten tiedämme, paras magnesiumin lähde on raaka kaakao. Kaakao ei tosin kuulu Yongin filosofiaan. Tästä siis lisää kohdassa detox. Lehtivihreän määrän pitäminen optimaalisella tasolla helpottuu huomattavasti käyttämällä viherjauheita. Tunnetuin on perus vehnänorasjauhe ja nykyään markkinoilta löytyy paljon erilaisia sekoituksia. Varmista että tuote on luomu ja vertaile kilohintoja, älä maksa liikaa. toki laatu maksaa aina vähän enemmän."
"Veren pH on optimitilanteessa 7,365 ja keho huolehtii siitä mm. siirtämällä tarvittaessa emäksistä materiaalia vereen (mm. kalsiumia luista ja magnesiumia lihaksista) ja kuljettamalla verestä happoja pois luonnollisia teitä virtsan kautta. Oletus että keho poistaa kaiken hapon on osoittautunut vääräksi. Verikuvat näyttävät että happoja kertyy kehoon helposti. Keho varastoi ylimääräisiä happoja mm. rasvasoluihin ja siksi niitä tarvitaan. Jos taas keho on lievästi emäksinen, kuten optimitilanteessa, se ei tarvitse rasvasoluja happojen varastopaikaksi. Eli rasvasolut ovat paitsi ylimääräisen energian, myös ylimääräisten happojen varasto. Jos varastot tyhjätään ”väkisin” laskemalla vain kalorit alas, keho happamoituu ja joutuu keräämään rasvat jossain vaiheessa takaisin. Keho myös näyttää huuhtovan suuren määrän kalsiumia luista ylläpitääkseen veren emäksisen pH:n. Tästä seurauksena luiden heikentyminen. Etsipä tieto missä maailman maista on eniten osteoporoosia. Etsi sitten tieto missä juodaan eniten maitoa, pohdi tätä logiikkaa hetki."
Parhaat palat kaikista:
•Pidä ruuan määrä ja annoskoko toimivana, joko järjellä tai tarvittaessa laskemalla
•Vältä liikaa hiilihydraattia, pidät insuliini aisoissa
•Syö omega 3 rasvoja
•Ylläpidä kehon pH syömällä paljon vihreyksiä
•Tee aerobista 60–70 % tehoilla
•Syö mahdollisimman ravintotiheää ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, eli paljon kehon tarvitsemia mikro ja fytoravinteita ja mahdollisimman vähän poistettavia kemikaaleja
•Tee syvähengityksiä
•Juo paljon puhdasta vettä, syö kasviksia ja käytä laadukasta suolaa
•Pidä huoli suolistosta välttämällä lääkkeitä, alkoholia, sokeria yms.
•Rentoudu usein
http://www.bircaterra.fi/ph-tasapaino.htm :
"Hitaasti kiirehtivät voivat aluksi muuttaa ateriakoostumuksiaan siten, että yli puolet lautasesta on salaattia ja vihanneksia (mielellään raakoja tai kevyesti höyrystettyjä) ja loppu lautasesta on kalaa, lihaa (kalkkuna suositeltavaa), papuja tai jotain kypsennettyä ruokaa. Lautaseltaan kannattaa jättää pois perunat, riisi ja pasta. Maitotaloustuotteiden (maito, piimä, jugurtti, juustot, rahka, voi yms.) ja kananmunien käyttöä on hyvä vähentää ja lopulta jättää ne kokonaan pois ruokavaliostaan. Hiilihappoiset virvoitusjuomat ja kivennäisvedet sekä tuoremehut ja muut mehut voi vähitellen korvata vedellä tai vedellä, joka on maustettu tuoreella sitruunamehulla. Puurot, myslit ja leivät ovat elimistöä pahasti happamoittavia, joten niiden käyttöä kannattaa vähentää. Viljoista voi käyttää tattaria, hirssiä, kvinoa ja spelttiä. Keinotekoiset rasvat ja levitteet on hyvä vaihtaa kylmäpuristettuihin öljyihin kuten pellavansiemen-, rypsi-, camelina-, hamppu- tai oliiviöljyyn. Salaattikastikkeen voi vaihtaa hyvään öljyyn, sitruunamehuun ja ripaukseen ruusu- tai kristallisuolaa. Etikkasäilykkeet ja etikkaiset mausteet on syytä jättää happamoittavina pois ruokavaliostaan. Puhdistetut suolat, joita yleisesti käytetään kotitalouksissa ja elintarviketeollisuudessa, tulee vaihtaa ruusu- ja kristallisuolaan ja niitä voi käyttää ruokien maustamiseen."
* * * * *
En ole hifistelijä. En voi olla - jään liian tiukasti kiinni valitsemani ruokavalion rajoitteisiin menneiden ruokaongelmien loppuseurauksena. Mutta mitä jos jonkinlainen Kultainen Keskitie tekisi oikeasti tasapainoisen fiiliksen? Mitä jos voisin saavuttaa sen, mitä eniten kaipaan - että syöminen olisi oikeasti normaalia, osa elämää, ilman että siitä pitäisi murehtia, tai sen kummemmin miettiä.
Keskusteltiin äitini kanssa muutama päivä sitten lautasmallista. Muutama korkea-asemainen ihminen päättää lääkäreiden tukemana koko Suomen ravintosuosituksista. En ole enää aikoihin uskonut lautasmalliin ja minua kismittää yhä se, miten sitä tuputetaan joka suunnasta.
Lautasmalli on ehdottomasti hyvä niille, jotka muuttavat eines-roskaruoka- tai muuten epäterveellisiä ruokatottumuksiaan järkeviksi. Mutta sitten, jos perusasiat ovat kunnossa - en näe siinä järkeä. Niin, turhia tyhjiä hiilareita en suuhuni pane. Korvaan ne mieluummin ravinnerikkailla tuoreilla. Meidän kauppareissuilla n. 3/4 tuotteista kerätään HeVi-osastolta.
Tässä on hyvä artikkelisarja nykyisten ravinnesuositusten sekavuudesta, ristiriitaisuudesta ja tehdystä monimutkaisuudesta. Suosittelen lämpimästi lukemaan.
(Kaloriteorian) "Sovellus: olen urani ensimmäiset kahdeksan vuotta laskenut kaloreita, nykyään olen huomannut että kun nuo 7 muuta asiaa otetaan huomioon niin laskeminen jää turhaksi. Eli kalorit ovat olemassa ja ne ovat aivan totta, lähestymistapana ne yksin ottaisin huomioon vasta kun laatu on laitettu kuntoon. Sillä ihminen voi syödä ”oikean” määrän kaloreita ja silti olla suurissa ravinnevajeissa ja vaikka lihota samalla. Amerikassa on jo lapsia jotka ovat ylipainoisia ja samalla sairastavat riisitautia. Jos haluat laskea kaloreita, niin netissä on paljon käteviä laskureita. Jatketaan siis eteenpäin ja siirrytään enemmän biologian ja fysiologian puolelle."
Karppauksesta: "Haaste: Tämä metodi ottaa jo huomioon ruuan laatua erottelemalla makroravinteiden (hiilihydraatti, proteiini ja rasva) erot ja huomioimalla kehon toimintaa. Ensimmäisillä kerroilla hiilihydraattien vähentäminen saattaa aiheuttaa väsymystä jos solut ovat tottuneet käymään sokerilla, se kuitenkin kääntyy usein vireydeksi kun sokerit tasoittuvat ja kehon rasva-aineenvaihdunta paranee. Metodi ei ota huomioon sinänsä mikroravinteiden laatua ja määrää, yksilöllisiä eroja eikä sinänsä huomioi muiden elämäntapojen edellyttämää hiilihydraatin tarvetta. Toinen suuri haaste tällä metodilla on mm. elimistön happamoituminen joka käsitellään seuraavaksi kohdassa pH."
pH-ruokavaliosta: "Sovellus: Yongin elävänveren kuva ja uusi biologia ovat todella high end tiedettä ja siitä kannattaa ehdottomasti napata käyttöön useampikin asia. Kun keho pysyy emäksisenä, on paljon helpompi polttaa rasvaa, sillä keho ei vastusta sitä, lisäksi vireys ja terveys pysyvät parempina, eikä keholla ole tarvetta kerätä ylimääräistä rasvaa takaisin painonpudotuksen jälkeen. Käytännössä kalsium ja magnesiumrikkaiden ruokien (huom. maito ei itse asiassa ole kalsiumrikas ruoka) ja lehtivihreän tankkaaminen auttaa kehon pH tasapainon ylläpitämisessä. Syö siis paljon vihreyksiä, siitä lehmäkin kalsiuminsa saa. Hyviä mineraaleja saa mm aidoista vuori- ja merisuoloista ja kuten tiedämme, paras magnesiumin lähde on raaka kaakao. Kaakao ei tosin kuulu Yongin filosofiaan. Tästä siis lisää kohdassa detox. Lehtivihreän määrän pitäminen optimaalisella tasolla helpottuu huomattavasti käyttämällä viherjauheita. Tunnetuin on perus vehnänorasjauhe ja nykyään markkinoilta löytyy paljon erilaisia sekoituksia. Varmista että tuote on luomu ja vertaile kilohintoja, älä maksa liikaa. toki laatu maksaa aina vähän enemmän."
"Veren pH on optimitilanteessa 7,365 ja keho huolehtii siitä mm. siirtämällä tarvittaessa emäksistä materiaalia vereen (mm. kalsiumia luista ja magnesiumia lihaksista) ja kuljettamalla verestä happoja pois luonnollisia teitä virtsan kautta. Oletus että keho poistaa kaiken hapon on osoittautunut vääräksi. Verikuvat näyttävät että happoja kertyy kehoon helposti. Keho varastoi ylimääräisiä happoja mm. rasvasoluihin ja siksi niitä tarvitaan. Jos taas keho on lievästi emäksinen, kuten optimitilanteessa, se ei tarvitse rasvasoluja happojen varastopaikaksi. Eli rasvasolut ovat paitsi ylimääräisen energian, myös ylimääräisten happojen varasto. Jos varastot tyhjätään ”väkisin” laskemalla vain kalorit alas, keho happamoituu ja joutuu keräämään rasvat jossain vaiheessa takaisin. Keho myös näyttää huuhtovan suuren määrän kalsiumia luista ylläpitääkseen veren emäksisen pH:n. Tästä seurauksena luiden heikentyminen. Etsipä tieto missä maailman maista on eniten osteoporoosia. Etsi sitten tieto missä juodaan eniten maitoa, pohdi tätä logiikkaa hetki."
Parhaat palat kaikista:
•Pidä ruuan määrä ja annoskoko toimivana, joko järjellä tai tarvittaessa laskemalla
•Vältä liikaa hiilihydraattia, pidät insuliini aisoissa
•Syö omega 3 rasvoja
•Ylläpidä kehon pH syömällä paljon vihreyksiä
•Tee aerobista 60–70 % tehoilla
•Syö mahdollisimman ravintotiheää ja mahdollisimman puhdasta ruokaa, eli paljon kehon tarvitsemia mikro ja fytoravinteita ja mahdollisimman vähän poistettavia kemikaaleja
•Tee syvähengityksiä
•Juo paljon puhdasta vettä, syö kasviksia ja käytä laadukasta suolaa
•Pidä huoli suolistosta välttämällä lääkkeitä, alkoholia, sokeria yms.
•Rentoudu usein
http://www.bircaterra.fi/ph-tasapaino.htm :
"Hitaasti kiirehtivät voivat aluksi muuttaa ateriakoostumuksiaan siten, että yli puolet lautasesta on salaattia ja vihanneksia (mielellään raakoja tai kevyesti höyrystettyjä) ja loppu lautasesta on kalaa, lihaa (kalkkuna suositeltavaa), papuja tai jotain kypsennettyä ruokaa. Lautaseltaan kannattaa jättää pois perunat, riisi ja pasta. Maitotaloustuotteiden (maito, piimä, jugurtti, juustot, rahka, voi yms.) ja kananmunien käyttöä on hyvä vähentää ja lopulta jättää ne kokonaan pois ruokavaliostaan. Hiilihappoiset virvoitusjuomat ja kivennäisvedet sekä tuoremehut ja muut mehut voi vähitellen korvata vedellä tai vedellä, joka on maustettu tuoreella sitruunamehulla. Puurot, myslit ja leivät ovat elimistöä pahasti happamoittavia, joten niiden käyttöä kannattaa vähentää. Viljoista voi käyttää tattaria, hirssiä, kvinoa ja spelttiä. Keinotekoiset rasvat ja levitteet on hyvä vaihtaa kylmäpuristettuihin öljyihin kuten pellavansiemen-, rypsi-, camelina-, hamppu- tai oliiviöljyyn. Salaattikastikkeen voi vaihtaa hyvään öljyyn, sitruunamehuun ja ripaukseen ruusu- tai kristallisuolaa. Etikkasäilykkeet ja etikkaiset mausteet on syytä jättää happamoittavina pois ruokavaliostaan. Puhdistetut suolat, joita yleisesti käytetään kotitalouksissa ja elintarviketeollisuudessa, tulee vaihtaa ruusu- ja kristallisuolaan ja niitä voi käyttää ruokien maustamiseen."
* * * * *
En ole hifistelijä. En voi olla - jään liian tiukasti kiinni valitsemani ruokavalion rajoitteisiin menneiden ruokaongelmien loppuseurauksena. Mutta mitä jos jonkinlainen Kultainen Keskitie tekisi oikeasti tasapainoisen fiiliksen? Mitä jos voisin saavuttaa sen, mitä eniten kaipaan - että syöminen olisi oikeasti normaalia, osa elämää, ilman että siitä pitäisi murehtia, tai sen kummemmin miettiä.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Vihersmoothie & juoksemisesta
Olen päässyt taas vihersmoothieiden makuun. Smoothieita olen kyllä juonut, mutta tajusin pari päivää sitten, että olin livennyt vihersmoothieista marjaisiin kermaherkkuihin. Hmph. Mutta nyt voikukanlehdet ovat kasvaneet jo sormenmittaisiksi, ja olen heitellyt niitä ahkerasti smoothien sekaan. Ja kyllä maistuu hyvältä! :) Kourallinen voikukanlehtiä (puhtaalta kasvupaikalta), pari sellerinvartta, mustikoita, banaani tai appelsiini. Mm!
Ne tasaiset voikukanlehdet ovat salaatteihin sopivia, röpelöiset ovat vähän kitkeriä. Smoothiessa ne tosin menevät.
Ja voihan KESÄ! Ja juoksu!
Toissapäivänä lenkillä tuntui, että tahtoisin juosta ikuisuuden! Euforia oli aika käsittämättömän suurta ja kävelin ympäri pihaa lenkin jälkeen suu korvissa kuin hölmöläisellä. Sitten piirtelin sydämiä treenivihkoon ja harkitsin Naisten Kymppiä.
Sovittiin Miriannen kanssa, että osallistutaan Naisten Kympille ensi vuonna. Jesh! Ehkä jo tänä vuonna loppukesästä osallistun jo johonkin kisaan, mutta saa nähdä. Ainakin juoksu maistuu nyt uskomattoman makealta - se ei koskaan tuntunut tältä, kun juoksin tietämättä aiheesta tarpeeksi.
Jossain haastattelussa kirjoitettiinkin siitä, miksi ihmiset kuvittelevat voivansa lähteä juoksemaan noin vaan, tietämättä aiheesta mitään - eihän kukaan aloita tennistäkään tutustumatta ensin lajiin. Ihminen on kyllä evoluutiohistoriansa aikana ollut nimenomaan juoksija, mutta let's face it - geeniperimä ei anna ihan kaikkea tarvittavaa tietoa. Aloittelijoiden nivelrevähdysvaivat sen jo todistavat.
Mutta siis. Sykemittari ja oikea juoksuohjelma sekä matalalta tasolta lähteminen pelastivat minut totaalisesti. :) Nyt jo ihmettelen, mitä järkeä viime kesänä olikaan juosta henkihievereissä sitä samaa 6km lenkkiä samalla tahdilla, sykkeen ollessa siinä 180-190 paikkeilla... Ja sit mietin, että miksi tämä on niin kamalaa, ja että miksi kuntoni on niin huono. C'mon girl.. ;)
Ne tasaiset voikukanlehdet ovat salaatteihin sopivia, röpelöiset ovat vähän kitkeriä. Smoothiessa ne tosin menevät.
Ja voihan KESÄ! Ja juoksu!
Toissapäivänä lenkillä tuntui, että tahtoisin juosta ikuisuuden! Euforia oli aika käsittämättömän suurta ja kävelin ympäri pihaa lenkin jälkeen suu korvissa kuin hölmöläisellä. Sitten piirtelin sydämiä treenivihkoon ja harkitsin Naisten Kymppiä.
Sovittiin Miriannen kanssa, että osallistutaan Naisten Kympille ensi vuonna. Jesh! Ehkä jo tänä vuonna loppukesästä osallistun jo johonkin kisaan, mutta saa nähdä. Ainakin juoksu maistuu nyt uskomattoman makealta - se ei koskaan tuntunut tältä, kun juoksin tietämättä aiheesta tarpeeksi.
Jossain haastattelussa kirjoitettiinkin siitä, miksi ihmiset kuvittelevat voivansa lähteä juoksemaan noin vaan, tietämättä aiheesta mitään - eihän kukaan aloita tennistäkään tutustumatta ensin lajiin. Ihminen on kyllä evoluutiohistoriansa aikana ollut nimenomaan juoksija, mutta let's face it - geeniperimä ei anna ihan kaikkea tarvittavaa tietoa. Aloittelijoiden nivelrevähdysvaivat sen jo todistavat.
Mutta siis. Sykemittari ja oikea juoksuohjelma sekä matalalta tasolta lähteminen pelastivat minut totaalisesti. :) Nyt jo ihmettelen, mitä järkeä viime kesänä olikaan juosta henkihievereissä sitä samaa 6km lenkkiä samalla tahdilla, sykkeen ollessa siinä 180-190 paikkeilla... Ja sit mietin, että miksi tämä on niin kamalaa, ja että miksi kuntoni on niin huono. C'mon girl.. ;)
tiistai 11. toukokuuta 2010
Vihreälle päässyt laihdutusliikkuja juoksi.
Ensimmäistä kertaa sain kaikki palkit Kiloklubissa vihreälle - upean palkitseva tunne! On jotenkin vapauttavaa, kun tällaisen ohjelman avulla voi tasapainottaa ruokavaliotaan ja saada varmennus siitä, että syö varmasti tarpeeksi kaikkea, mitä keho vain tarvitsee! Yksi kuitenkin on jäänyt mietityttämään - ottaako tämä ohjelma mukaan kalsiumin?
En ole vielä onnistunut pysymään noissa Kiloklubin kalorisuosituksissa, mutta enköhän minä siinä vielä onnistu! Lähinnä tähtään tällä hetkellä siihen, että onnistun saamaan täydet pisteet kotiin viikon liikuntamäärästä, mitä Kiloklubi laihdutusliikkujalle suosittelee.
On myös upea fiilis tämän päivän liikunnasta. Suurkiitokset Emiralle ja vinkilleen Juoksukoulusta, joka opastaa kuinka intervalliharjoitusten kautta hiljalleen pystyy nostamaan kuntoaan! Tästähän atleettiset kaverini Alkiolla ovat minulle jo vinkkailleet, mutta en ollut saanut otettua härkää sarvista kiinni. Tämän konkreettisen juoksukoulun valmiin treenipohjan avulla se viimeinkin onnistui! On nimittäin taas elämä tehty piirun verran helpommaksi - jälleen on joku kertomassa täsmälleen, kuinka asiat voisi tehdä. Ja mikä suoriutumisen riemu, kun olin onnistuneesti juossut ensimmäisen treenin lävitse!
Ihana oli myös juoksuseura: pehmeät tassut ja kiinteän ystävällinen katse tasaisella hännänheilutuksella seurasi koko matkan ajan tiukasti rinnalla.
On se ihan eri fiilis treenata kotikonnuilla. Olen luotu liikkumaan koiran tykönä
- vaikka tuleekin ikävä Alkio-vuoden kaverilenkkejä.
En ole vielä onnistunut pysymään noissa Kiloklubin kalorisuosituksissa, mutta enköhän minä siinä vielä onnistu! Lähinnä tähtään tällä hetkellä siihen, että onnistun saamaan täydet pisteet kotiin viikon liikuntamäärästä, mitä Kiloklubi laihdutusliikkujalle suosittelee.
On myös upea fiilis tämän päivän liikunnasta. Suurkiitokset Emiralle ja vinkilleen Juoksukoulusta, joka opastaa kuinka intervalliharjoitusten kautta hiljalleen pystyy nostamaan kuntoaan! Tästähän atleettiset kaverini Alkiolla ovat minulle jo vinkkailleet, mutta en ollut saanut otettua härkää sarvista kiinni. Tämän konkreettisen juoksukoulun valmiin treenipohjan avulla se viimeinkin onnistui! On nimittäin taas elämä tehty piirun verran helpommaksi - jälleen on joku kertomassa täsmälleen, kuinka asiat voisi tehdä. Ja mikä suoriutumisen riemu, kun olin onnistuneesti juossut ensimmäisen treenin lävitse!
Ihana oli myös juoksuseura: pehmeät tassut ja kiinteän ystävällinen katse tasaisella hännänheilutuksella seurasi koko matkan ajan tiukasti rinnalla.
On se ihan eri fiilis treenata kotikonnuilla. Olen luotu liikkumaan koiran tykönä
- vaikka tuleekin ikävä Alkio-vuoden kaverilenkkejä.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Laktoosi-intoleranssia vai sittenkin jotain muuta?
Jatkaen Eciran järkytyksen katkuisia pohdintoja ruuasta, jota kehollemme annamme.
HS:
"Tutkimus: laktoosi-intoleranssiepäilyt usein vääriä
HS:
"Tutkimus: laktoosi-intoleranssiepäilyt usein vääriä
NEW YORK.
Moni syyttää vatsavaivoistaan laktoosi-intoleranssia turhaan, kertoo tuore espanjalaistutkimus."
(koko uutinen:)
Koko perheelläni on laktoosi-intoleranssi, kaikille muille testein diagnosoitu paitsi minulle. Lapsena olin nimittäin pitkään se onnellinen natiainen, jolla oli oma pieni sininen maitopurkki kaapista, kun muut joutuivat litkimään ällömakeaa hylamaitoa. Sitten yhtenä iltana iltasadun lukemisen aikaan alkoi meikäläisellä vääntää mahasta ja ilmavaivoja ilmeni iltasatua vakavasti häiriten. Tällöin mitä loogisin johtopäätös oli, että olin seurannut koko muuta perhettäni ja kehoni oli omaksunut laktoosi-intoleranssin.
Enkä tätä diagnoosia ole kertaakaan kyseenalaistanut, vaikka mahani ei aina olisikaan reagoinut maitoon.
Entä, jos minulla ei olekaan laktoosi-intoleranssia? Entä, jos mahani onkin reagoinut vaikka Eciran mainitsemaan aspartaamiin tai johonkin aivan muuhun, eikä laktoosiin?
En nyt tiedä, tekisikö tämä elämääni mitenkään sen kovin helpommaksi, mutta ...
Jännää.
Ruokavalio on kuitenkin mielenkiintoinen asia. Siksi edelleen mitä suuremmalla innolla täyttelen Kiloklubin ruokapäiväkirjoja ja odotan keltaisten palluroiden muuttuvan vihreiksi tai toisinpäin. Vihreät rivistöt on kyllä kivoja. Kahden päivän kiloklubin käyttämisen jälkeen olen tajunnut, kuinka paljon liikaa kaloreissa syönkään (jos laihdutus on tavoitteena, suositun kalorimäärän ylitse syön lähes aina) mutta samalla en saa tarpeeksi tyydyttyneitä rasvoja.
Ja jep, lihoin Skotlannissa. Sitä se rasvainen pubiruoka ja jatkuva suklaan ahmiminen teetti, vaikka kuinka sitä olisi liikkunut jalat kipeäksi siellä.
Lihaa 0%
Otatko hampurilaiseesi jauhelihapih... eiku kanan ihoa?
_______
Kuluttajaliitto: Kanannahkapihvejä myydään jauhelihapihveinä
Perjantai 7.5.2010 klo 11.14
Osa ruokakaupoissa myytävistä einesjauhelihapihveistä on tehty jauhelihan sijaan pääasiassa kanannahasta ja -lihasta.
Suomen Kuluttajaliiton mukaan ainakin HK:n ja Atrian jauhelihapihvien nimi on harhaanjohtava.
Elintarvikelainsäädäntö vaatii, että ruokatuotteen tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä se ainesosa, jota tuotteessa on eniten. HK:n jauhelihapihvien tuoteselosteessa mainitaan Kuluttajaliiton mukaan ensimmäisenä broilerinliha ja -nahka, Atrian pihveissä puolestaan vesi.
Kuluttajaliitto huomauttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjanneen, että jos hampurilaispihvin pääraaka-aine on kalaa, kanaa tai kasviksia, tuote tulee nimetä kala-, kana- tai kasvishampurilaiseksi.
- Mikäli tuotteen ensin mainittu valmistusaine on broilerinliha tai -nahka, edellyttää Suomen Kuluttajaliitto, että tuotetta on myös kutsuttava broilerinnahkapihveiksi tai -pyöryköiksi, liitto toteaa.
Uutinen Iltalehdestä
_______
Kuluttajaliitto: Kanannahkapihvejä myydään jauhelihapihveinä
Perjantai 7.5.2010 klo 11.14
Osa ruokakaupoissa myytävistä einesjauhelihapihveistä on tehty jauhelihan sijaan pääasiassa kanannahasta ja -lihasta.
Suomen Kuluttajaliiton mukaan ainakin HK:n ja Atrian jauhelihapihvien nimi on harhaanjohtava.
Elintarvikelainsäädäntö vaatii, että ruokatuotteen tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä se ainesosa, jota tuotteessa on eniten. HK:n jauhelihapihvien tuoteselosteessa mainitaan Kuluttajaliiton mukaan ensimmäisenä broilerinliha ja -nahka, Atrian pihveissä puolestaan vesi.
Kuluttajaliitto huomauttaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjanneen, että jos hampurilaispihvin pääraaka-aine on kalaa, kanaa tai kasviksia, tuote tulee nimetä kala-, kana- tai kasvishampurilaiseksi.
- Mikäli tuotteen ensin mainittu valmistusaine on broilerinliha tai -nahka, edellyttää Suomen Kuluttajaliitto, että tuotetta on myös kutsuttava broilerinnahkapihveiksi tai -pyöryköiksi, liitto toteaa.
Uutinen Iltalehdestä
Muurahaisten tappaja
Hiljaiseksi vetää, taas kerran.
Aspartaami.
Sain (taas) kovia mahakipuja äsken aika pian juotuani pari lasillista Valion sokeritonta mansikkakeittoa (alle 10 kcal). Sama tapahtui eilen. Ja nuita vatsanväänteitä on ollut kyllä ennenkin - pahin ongelmani, johon on etsitty ratkaisua niin viljoista, kuiduista, hiivaleivistä kuin sokereistakin.
En juo juuri limua. Makeutusainetta käytän vähän liian usein jogurtissa, ja noita vähäkalorisia mehukeittoja tykkään laittaa iltapalaksi hedelmien päälle.
Googletin järjestyksessä mehukeiton ainesosia. Ja aspartaamin kohdallahan se loksahti: esiin tuli kymmeniä artikkeleita ja keskustelupalstoja, joilla aspartaamista juteltiin. Osa oli jo varmistanut "ihmiskokeilla" itselleen sen, että aspartaami aiheuttaa pahoja oireita. Sitten oli tutkimusartikkeleita, joissa aspartaamin haittoja pohdittiin.
Eräs nainen kertoo käyttävänsä makeutusainetta muurahaisten karkottamisessa. Siis jos sokerimuurahaisetkin kavahtavat aspartaami-makeutusainetta, 200 krt sokeria makeampaa ainetta...
Palstoilla ja tutkimuksissa aspartaamin kerrotaan aiheuttavan vatsanväänteitä. Huonoa oloa. Päänsärkyä. Väsymystä. Nivelkipuja. Masennusta. (Limuteinit hoi!) Ja jopa syöpää. Aspartaamiahan ei suositella raskaana olevillekaan ollenkaan.
Kyseessä on keinotekoinen aine, jonka jenkkimies keksi vahingossa tehdessään haavanpuhdistusainetta tai vastaavaa.
Aika kamalaa, että ikiaikaisia kropan toimintamalleja käpälöidään tällä tavoin, kun seuraamuksia ei tiedetä. Aspartaami on keinotekoinen aine. Sen sanotaan myös lisäävän ruokahalua ja mieliteoja. Tämä ei ole uutta: asiasta ovat raportoineet monet ex-laihduttajat jotka siirtyivät karppaukseen. Että näläntunne vähenee kun siirtyy light/kevyttuotteista tavallisiin. Ja paino putoaa siitä huolimatta.
Tämä aihe jää kyllä hautumaan. Mieleen tuli tätä kirjoittaessa monta hetkeä, jona mahakivut alkoivat pian makeutusaineherkuttelujen jälkeen. Kuten eilen illalla. Damn you, makeanhimo, joka kasvatat itse itseäsi.
Mitä mieltä siellä ollaan? Myrkkyä vai ei?
Aspartaami.
Sain (taas) kovia mahakipuja äsken aika pian juotuani pari lasillista Valion sokeritonta mansikkakeittoa (alle 10 kcal). Sama tapahtui eilen. Ja nuita vatsanväänteitä on ollut kyllä ennenkin - pahin ongelmani, johon on etsitty ratkaisua niin viljoista, kuiduista, hiivaleivistä kuin sokereistakin.
En juo juuri limua. Makeutusainetta käytän vähän liian usein jogurtissa, ja noita vähäkalorisia mehukeittoja tykkään laittaa iltapalaksi hedelmien päälle.
Googletin järjestyksessä mehukeiton ainesosia. Ja aspartaamin kohdallahan se loksahti: esiin tuli kymmeniä artikkeleita ja keskustelupalstoja, joilla aspartaamista juteltiin. Osa oli jo varmistanut "ihmiskokeilla" itselleen sen, että aspartaami aiheuttaa pahoja oireita. Sitten oli tutkimusartikkeleita, joissa aspartaamin haittoja pohdittiin.
Eräs nainen kertoo käyttävänsä makeutusainetta muurahaisten karkottamisessa. Siis jos sokerimuurahaisetkin kavahtavat aspartaami-makeutusainetta, 200 krt sokeria makeampaa ainetta...
Palstoilla ja tutkimuksissa aspartaamin kerrotaan aiheuttavan vatsanväänteitä. Huonoa oloa. Päänsärkyä. Väsymystä. Nivelkipuja. Masennusta. (Limuteinit hoi!) Ja jopa syöpää. Aspartaamiahan ei suositella raskaana olevillekaan ollenkaan.
Kyseessä on keinotekoinen aine, jonka jenkkimies keksi vahingossa tehdessään haavanpuhdistusainetta tai vastaavaa.
Aika kamalaa, että ikiaikaisia kropan toimintamalleja käpälöidään tällä tavoin, kun seuraamuksia ei tiedetä. Aspartaami on keinotekoinen aine. Sen sanotaan myös lisäävän ruokahalua ja mieliteoja. Tämä ei ole uutta: asiasta ovat raportoineet monet ex-laihduttajat jotka siirtyivät karppaukseen. Että näläntunne vähenee kun siirtyy light/kevyttuotteista tavallisiin. Ja paino putoaa siitä huolimatta.
Tämä aihe jää kyllä hautumaan. Mieleen tuli tätä kirjoittaessa monta hetkeä, jona mahakivut alkoivat pian makeutusaineherkuttelujen jälkeen. Kuten eilen illalla. Damn you, makeanhimo, joka kasvatat itse itseäsi.
Mitä mieltä siellä ollaan? Myrkkyä vai ei?
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Klubbailua ja tipattomuuden loppumista.
Onpahan mielenkiintoinen viikko takana; sunnuntaista viime sunnuntaihin olin luokkani kanssa Skotlannissa. Kyllä, tipattomuuteni loppui silloin; nautin maanantaina 26.4 ensimmäisen kaljani 16 viikkoon ja kolmeen päivään. Maistui hyvältä.
Mielenkiintoista oli se tarkkuus, millä pystyin omaa humalatasoani tarkkailemaan. Heti jo parista ensimmäisestä kulauksesta tunsin, kuinka tietty rentous levisi kehooni ja ehkä posket alkoivat jo hieman punoittamaan. Mitään sen suurempaa ei tietysti, ja kun oikeasti menimme nauttimaan porukalla hieman enemmän, pystyin jotenkin paljon tarkemmin seuraamaan kehoni reaktioita alkoholiin - paljon tarkemmin kuin ennen. Hassua, ja samalla niin kätevää. Pystyin niin paljon tarkemmin kontrolloimaan humalatasoani.
n
Samalla olen syönyt vapaammin suklaata, mikä näkyy kukintana ihollani.
Bikinikuntoon on kuitenkin päästävä, ja Skotlannin viikon jälkeen olen alkanut pohtimaan ruokavaliotani. Skotlannissahan syödään hyvin paljon vaaleaa leipää, ja meidän hostellimme aamupalaan kuului se halvin pullamössöpaahtis. Sehän ei anna mitään muuta kuin turvonneen mahan (ja kyllä, ruoansulatus on vihdoin alkanut normalisoitua viikon kiukuttelun jälkeen. Ilmiselvästi mahani ei pidä kuiduttomasta ruokavaliosta).
Ja kuin ajatukseni lukien, kämppikseni kertoi tänään kiloklubista. Se on ilmainen ohjelma, jonka ruokapäiväkirjaohjelmaa käyttämällä saan selville, syönkö tarpeeksi niin kuituja, proteiineja kuin muutakin kehoni tarvitsemia ainesosia.
Tämän päivän ruokavalion mukaan saan tarpeeksi kuituja ja proteiineja, mutta liian vähän tyydyttyneitä rasvoja. Tämä on jännää!
Tekisi mieli jo kovin lähteä liikkumaan, jotta saisin liikkumispäiväkirjaakin täydennettyä. Mutta ehkä tämä Skotlannista nappaamani nuha pitää ensin potea pois, jotta moinen kävisi päinsä.
Tuon ohjelman mukaan pääsisin toivomaani painoon 22 viikossa, kun laihduttaisin 300-800 grammaa viikossa. Lokakuun alku, täältä tullaan ja vaikka silloin olisikin jo kylmä, niin silloin sitä poseerataan bikineissä! Tästä se lähtee, oi jea.
Ja samalla saan tasapainotettua ateriani.
Loistavaa.
Mielenkiintoista oli se tarkkuus, millä pystyin omaa humalatasoani tarkkailemaan. Heti jo parista ensimmäisestä kulauksesta tunsin, kuinka tietty rentous levisi kehooni ja ehkä posket alkoivat jo hieman punoittamaan. Mitään sen suurempaa ei tietysti, ja kun oikeasti menimme nauttimaan porukalla hieman enemmän, pystyin jotenkin paljon tarkemmin seuraamaan kehoni reaktioita alkoholiin - paljon tarkemmin kuin ennen. Hassua, ja samalla niin kätevää. Pystyin niin paljon tarkemmin kontrolloimaan humalatasoani.
... Tosin vappuna se kupliva oli virhe.
n Samalla olen syönyt vapaammin suklaata, mikä näkyy kukintana ihollani.
Bikinikuntoon on kuitenkin päästävä, ja Skotlannin viikon jälkeen olen alkanut pohtimaan ruokavaliotani. Skotlannissahan syödään hyvin paljon vaaleaa leipää, ja meidän hostellimme aamupalaan kuului se halvin pullamössöpaahtis. Sehän ei anna mitään muuta kuin turvonneen mahan (ja kyllä, ruoansulatus on vihdoin alkanut normalisoitua viikon kiukuttelun jälkeen. Ilmiselvästi mahani ei pidä kuiduttomasta ruokavaliosta).
Ja kuin ajatukseni lukien, kämppikseni kertoi tänään kiloklubista. Se on ilmainen ohjelma, jonka ruokapäiväkirjaohjelmaa käyttämällä saan selville, syönkö tarpeeksi niin kuituja, proteiineja kuin muutakin kehoni tarvitsemia ainesosia.
Tämän päivän ruokavalion mukaan saan tarpeeksi kuituja ja proteiineja, mutta liian vähän tyydyttyneitä rasvoja. Tämä on jännää!
Tekisi mieli jo kovin lähteä liikkumaan, jotta saisin liikkumispäiväkirjaakin täydennettyä. Mutta ehkä tämä Skotlannista nappaamani nuha pitää ensin potea pois, jotta moinen kävisi päinsä.
Tuon ohjelman mukaan pääsisin toivomaani painoon 22 viikossa, kun laihduttaisin 300-800 grammaa viikossa. Lokakuun alku, täältä tullaan ja vaikka silloin olisikin jo kylmä, niin silloin sitä poseerataan bikineissä! Tästä se lähtee, oi jea.
Ja samalla saan tasapainotettua ateriani.
Loistavaa.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Mielen valta ylitse kaiken muun.
Kaikki on suhteellista, ja kaikki se suhteellinen erittäin hyvin suhteutettuna on silti riippuvainen ihmisen omasta pääkopasta ja siellä tapahtuvista kemiallisista reaktioista - vai liittyikö ne jotenkin fysiikkaan? Kuitenkin, nuo kytkökset, sähkökemialliset reaktiot, ne määrittävät meidän elämää niin monella eri tavalla. Peloilla, muistoilla, kokemustemme varastoinnilla.
Jotkut puhuvat yhteiskunnan ja median vaikutuksesta. Kulttuurimme luomus, sitäkö olemme - vai luommeko me kulttuuria? Kumpi määrää kumpaa, vai onko kyseessä sittenkin symbioosi noista kahdesta?
Tämä näkyy yhtälailla myös suhteessamme omaan vartaloomme. Kaikessahan, niin laihdutuksessa kuin sen upean suklaapatukan syömisen hyväksymisellä on kyse vain siitä, miten me näemme oman kehomme, itsemme - ja hyväksymmekö sen. Sellaisenaan.
Tätä olen pohdiskellut jo jonkin aikaa. Tiesin olevani lihavampi kun aloitin tämän elämänmuutoksen, mutta tarkoittiko se etten ollut sinut itseni kanssa?
Olen ainakin yrittänyt hyväksyä. Eri asia, olenko onnistunut.
Ja olenko onnistunut nytkään? Olen tyytyväinen, kun olen saanut positiivista kommenttia laihtumisestani. Mutta tarkoittaako tämä, että ihannoin langanlaihuutta? Vai voisinko olla tyytyväinen maharöllykkään?
Kyllä, olen laihtunut siitä, mitä viimeksi tänne olen kirjoittanut. En paljoa, mutta jonkin verran. Ei, en ole pahemmin harrastanut liikuntaa. Pari kertaa kaverin pitämässä keppijumpassa, kokeiltiin zumbaa, olen käynyt kävelemässä ja nämä kaikki on tapahtunut noin kuukauden sisällä. En vain ole pystynyt olemaan aktiivinen, mistä syytän kiireitä. En tunne tämän takia oloani hyväksi - kun ei ole päässyt liikkumaan, olo on kuin tunkkainen.
Mutta syytänkö itseäni?
Kyllä, tuhosin juuri kolmannen purkin suklaajäätelöä tänä viikonloppuna. Yhteensä perjantaista sunnuntaihin 2 litraa jäätelöä, ja jokaikinen millilitra siitä oli suklaista.
Se onkin ainoa "paha", mitä olen itselleni hyväksynyt. Ja kuten eciran kanssa naurettiin puhelimessa, voihan jäätelön ajatella olevan terveellistä: vähemmän säilöntäaineita kuin esimerkiksi karkissa ja siinä on maitoa - kalsiuminlähde.
Kalorimääristä ei puhuta.
Koko homman pointti on siis se, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Lenkkeilystä ja urheilusta ei pitäisi tulla rangaistus tai suoritus vain ulkonäkönsä eteen. Sitä pitäisi tehdä oman itsensä vuoksi, koska se on jotain mistä tykkää. Jotain, mistä nauttii.
Ja jotenkin ikuisena positiivisena ihmisenä, olen varma että jokainen löytää sen oman liikuntamuodon.
Koska vaikka ei sitä tekisi ulkonäön vuoksi, on se ihanaa harrastaa liikuntaa, kun sen vaan tekee oikeista syistä. Kun hyvänolon hormonit jyllää liikuntasession jälkeen... Grau.
Btw, alkoholittomuus loppuu tasan viikon päästä - vaikka sinne Skotlantiin ei ehkä päästäisikään tuhkapilven vuoksi.
Jotkut puhuvat yhteiskunnan ja median vaikutuksesta. Kulttuurimme luomus, sitäkö olemme - vai luommeko me kulttuuria? Kumpi määrää kumpaa, vai onko kyseessä sittenkin symbioosi noista kahdesta?
Tämä näkyy yhtälailla myös suhteessamme omaan vartaloomme. Kaikessahan, niin laihdutuksessa kuin sen upean suklaapatukan syömisen hyväksymisellä on kyse vain siitä, miten me näemme oman kehomme, itsemme - ja hyväksymmekö sen. Sellaisenaan.
Tätä olen pohdiskellut jo jonkin aikaa. Tiesin olevani lihavampi kun aloitin tämän elämänmuutoksen, mutta tarkoittiko se etten ollut sinut itseni kanssa?
Olen ainakin yrittänyt hyväksyä. Eri asia, olenko onnistunut.
Ja olenko onnistunut nytkään? Olen tyytyväinen, kun olen saanut positiivista kommenttia laihtumisestani. Mutta tarkoittaako tämä, että ihannoin langanlaihuutta? Vai voisinko olla tyytyväinen maharöllykkään?
Kyllä, olen laihtunut siitä, mitä viimeksi tänne olen kirjoittanut. En paljoa, mutta jonkin verran. Ei, en ole pahemmin harrastanut liikuntaa. Pari kertaa kaverin pitämässä keppijumpassa, kokeiltiin zumbaa, olen käynyt kävelemässä ja nämä kaikki on tapahtunut noin kuukauden sisällä. En vain ole pystynyt olemaan aktiivinen, mistä syytän kiireitä. En tunne tämän takia oloani hyväksi - kun ei ole päässyt liikkumaan, olo on kuin tunkkainen.
Mutta syytänkö itseäni?
Kyllä, tuhosin juuri kolmannen purkin suklaajäätelöä tänä viikonloppuna. Yhteensä perjantaista sunnuntaihin 2 litraa jäätelöä, ja jokaikinen millilitra siitä oli suklaista.
Se onkin ainoa "paha", mitä olen itselleni hyväksynyt. Ja kuten eciran kanssa naurettiin puhelimessa, voihan jäätelön ajatella olevan terveellistä: vähemmän säilöntäaineita kuin esimerkiksi karkissa ja siinä on maitoa - kalsiuminlähde.
Kalorimääristä ei puhuta.
Koko homman pointti on siis se, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Lenkkeilystä ja urheilusta ei pitäisi tulla rangaistus tai suoritus vain ulkonäkönsä eteen. Sitä pitäisi tehdä oman itsensä vuoksi, koska se on jotain mistä tykkää. Jotain, mistä nauttii.
Ja jotenkin ikuisena positiivisena ihmisenä, olen varma että jokainen löytää sen oman liikuntamuodon.
Koska vaikka ei sitä tekisi ulkonäön vuoksi, on se ihanaa harrastaa liikuntaa, kun sen vaan tekee oikeista syistä. Kun hyvänolon hormonit jyllää liikuntasession jälkeen... Grau.
Btw, alkoholittomuus loppuu tasan viikon päästä - vaikka sinne Skotlantiin ei ehkä päästäisikään tuhkapilven vuoksi.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Yoga all day long
Ihmisen paradoksi.
Löysin itseni miettimästä kesken työpäivän sitä, kuinka mukavaa olisi, kun ei olisi pääsykoelukuja, töitä tai kiirettä. Voisi vaikka joogata viisi tuntia päivässä, jos huvittaa.
Sitten sanoin STOP.
Juuri tuota tekemättömyyttähän minä lähdin karkuun monen tuskaisan kuukauden jälkeen.
Päätin rakastaa yhtä asiaa joka päivä. Löytää joka päivästä vähintään yhden spesiaalin olotilan tai ajatuksen. En voi koskaan olla tyytyväisempi kuin juuri nyt, sillä mitään muuta kuin tämä hetki ei ole.
Loman aikaan kiroaisin tekemättömyyttäni. Joten nyt nautin. Pääsykoepaineita on tiedossa vain 11.5. saakka, toisin kuin monella muulla. Minä olen onnellinen, en vain sano sitä, vaan se on totta. :) Heps, tässä hetkessä ollaan, tästä nautitaan, tätä eletään.
Löysin itseni miettimästä kesken työpäivän sitä, kuinka mukavaa olisi, kun ei olisi pääsykoelukuja, töitä tai kiirettä. Voisi vaikka joogata viisi tuntia päivässä, jos huvittaa.
Sitten sanoin STOP.
Juuri tuota tekemättömyyttähän minä lähdin karkuun monen tuskaisan kuukauden jälkeen.
Päätin rakastaa yhtä asiaa joka päivä. Löytää joka päivästä vähintään yhden spesiaalin olotilan tai ajatuksen. En voi koskaan olla tyytyväisempi kuin juuri nyt, sillä mitään muuta kuin tämä hetki ei ole.
Loman aikaan kiroaisin tekemättömyyttäni. Joten nyt nautin. Pääsykoepaineita on tiedossa vain 11.5. saakka, toisin kuin monella muulla. Minä olen onnellinen, en vain sano sitä, vaan se on totta. :) Heps, tässä hetkessä ollaan, tästä nautitaan, tätä eletään.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Geenit vai kunto?
Jos joku pyytäisi minua arvioimaan kuntotasoni, sanoisin, että se on hyvä. Siitäkin huolimatta, että olen skidistä saakka ollut se, joka muuttuu ensimmäisenä litimärän ravun näköiseksi hikoillessaan. Varsinkin nykyään, kun olen liikkunut säännöllisesti yli puoli vuotta, uskon kuntoni olevan hyvä. Mutta on pari asiaa, joita en lakkaa ihmettelemästä virallisissa kunto-neuvoissa ja oppaissa, jotka neuvovat kuinka kunto kohoaa ja mitä vaikutuksia liikunnalla on.
Vaikuttaako liikunta todella kaikkiin samoin? Tässäpä esimerkkejä.
Maksimisykkeeni ei ole muuttunut, vaan jos vedän äärirajoilla, se huitelee parissasadassa.
Toisekseen, pyöräilykuntoni ei ole muuttunut yhtään. Se vaan ei ole kasvanut, se ei ole muuttunut vuosien varrella mitenkään, olin sitten hyvässä fyysisessä kunnossa tai en. Tätä en jaksa ymmärtää. Samasta syystä olen inhonnut pyöräilyä: minulle jo muutama kilometri on oikeasti todella raskasta liikuntaa. Kuntoon ei ole vaikuttanut juoksuharrastus tai muunkaanlainen rasitus. Pyöräily tuntuu aina yhtä vastenmieliseltä, rankemmalta kuin mikään muu laji.
Ja minä en edes pyöräile kovaa.
Voiko se olla niin, etteivät "kohota kuntoasi" -oppaatkaan tiedä ihan kaikkea? Mitä jos minulle alakropan rankka treeni yksinkertaisesti on paljon raskaampaa kuin muille? Mitä jos tietynlainen liikunta ei vain sovi minulle: joko minulla on enemmän lyhyen matkan juoksijan lihassoluja tai sitten hapenkulku toimii jotenkin muuten.
Sama ilmiö pätee toisinpäin: silloinkaan kun en treenannut selkälihaksiani, luulen, ne olivat paremmassa kunnossa kuin monilla jumppareilla. Testattu lihaskuntosarjoissa.
Fyysisiä eroavaisuuksia on kaikissa. Voisiko olla tässäkin? Vaikka kuinka jankutetaan että rasittamalla itseään kunto kasvaa, niin... pyöräily on minulle mammuttimainen kysymysmerkki.
Vaikuttaako liikunta todella kaikkiin samoin? Tässäpä esimerkkejä.
Maksimisykkeeni ei ole muuttunut, vaan jos vedän äärirajoilla, se huitelee parissasadassa.
Toisekseen, pyöräilykuntoni ei ole muuttunut yhtään. Se vaan ei ole kasvanut, se ei ole muuttunut vuosien varrella mitenkään, olin sitten hyvässä fyysisessä kunnossa tai en. Tätä en jaksa ymmärtää. Samasta syystä olen inhonnut pyöräilyä: minulle jo muutama kilometri on oikeasti todella raskasta liikuntaa. Kuntoon ei ole vaikuttanut juoksuharrastus tai muunkaanlainen rasitus. Pyöräily tuntuu aina yhtä vastenmieliseltä, rankemmalta kuin mikään muu laji.
Ja minä en edes pyöräile kovaa.
Voiko se olla niin, etteivät "kohota kuntoasi" -oppaatkaan tiedä ihan kaikkea? Mitä jos minulle alakropan rankka treeni yksinkertaisesti on paljon raskaampaa kuin muille? Mitä jos tietynlainen liikunta ei vain sovi minulle: joko minulla on enemmän lyhyen matkan juoksijan lihassoluja tai sitten hapenkulku toimii jotenkin muuten.
Sama ilmiö pätee toisinpäin: silloinkaan kun en treenannut selkälihaksiani, luulen, ne olivat paremmassa kunnossa kuin monilla jumppareilla. Testattu lihaskuntosarjoissa.
Fyysisiä eroavaisuuksia on kaikissa. Voisiko olla tässäkin? Vaikka kuinka jankutetaan että rasittamalla itseään kunto kasvaa, niin... pyöräily on minulle mammuttimainen kysymysmerkki.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Näin minä LIIKUN !
Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan, liikunta tuntuu olevan tasapainoinen osa elämääni. Tämä johtuu ehkä siitä, että tällainen säännöllinen rutiini on ollut mukana elämässäni viime elo/syyskuusta saakka. Välillä on ollut viikon tai kahden taukoja tai "löysempiä jaksoja", mutta muuten tahti on ollut aika mieleinen. Sen seurauksena tulokset alkavat myös näkyä, mikä motivoi kyllä aika paljon.
Olen aina ollut nopea kyllästymään. Juoksuharrastus alkoi tuntua pakkopullalta nopeasti, saman kotijumpan tai pilateksen jyystäminen menetti hyvää mieltä tuottavan piirteensä. Ilman ohjausta on liian helppo tehdä asiat helpoimman kautta tai sanoa itselleen, että olenhyvänäineienää, lopeta jo. Ohjatuilla tunneilla samaa ei tule tehtyä: kun tunnille on menty, se tehdään loppuun. Näin ajatukset eivät jää junnaamaan ja toisaalta myös olo on paljon iloisempi, kun keskeyttäminen ei tule mieleen.
Viime aikoina olen liikkunut näin:
3 tai 4 kertaa viikossa tunnin ohjattu jumppa.
* 30-40 minuuttia aerobista, 30-20min lihaskuntoa ja lyhyet venyttelyt.
Joka aamu 10-15 min jooga
* ihan vain siksi, että tämän ansiosta hartiat pysyvät suht hyvässä kuosissa, keho saa aamusta asti happea ja veri lähtee kiertämään
1 krt 60 min Jari Love- video, tai zumbalämmittelyt ja Jari Love niin että yht. tunti, tai minilämmittelyt ja Ylen jumppa.
Eli aika lailla tasan 4 kertaa viikossa. Joskus sitten vielä kävelyillä käyntiä. Kävely-hölkkäyhdistelmää voisi toki kokeilla, mutta on jännä juttu, että esimerkiksi kävelyharrastus ei miellytä mua yhtään. Ns. powerwalk alkaa ahdistaa ja salpaa hengen ja tekee yksinkertaisesti pahaa. Mieluummin vaikka hölkkään tai tanssin.
Syy sille, miksi kirjoitan tämän on se, että olen vihdoin oppinut myös antamaan anteeksi. En pakota itseäni ti-ke-to jumpista keskiviikkona liikkumaan, jos ei töiden jälkeen vaan jaksa. Sitten jumppaan kotona, mutten moiti itseäni jos sekin jäisi väliin.
Lihakset ovat kyllä kehittyneet aika paljon. Sen huomaa, ja siitä olen iloinen. Myös lihaskuntoliikkeet tuntuvat joskus jopa euforisilta, kun lihakset ovat kehittyneet näin. Mutta 6packia mulla ei tule näkymään, siitä pitää huolen ystäväni kermajäätelö! ;) Mutta pointti on se, että.. mulla on hyvä olla liikkumisteni kanssa. Mielessä ei ole sellaista raskautta, jota ennen saattoi olla ennen lenkkiä, sen aikana, ja tavallaan myös jälkeenkin ("noh, oli pakko tehdä se ja tein sen" mutta silti joku osa mielestä sanoi aika usein, että oliko tämä mielen hyvinvoinnin kannalta ok).
Olen myös oppinut luottamaan kroppaani. Siihen, että se sanoo, mitä tarvitsee. Jotkut treenikerrat ovat täysin surkeita ja tuntuu, ettei elimistö vaan tee yhteistyötä joko yhdessä liikkeessä tai koko tunnin aikana. Toisina hetkinä tuntuu hyvältä tehdä pumppaukset tavallista nopeammin, ja joskus koko treeni sujuu niin hyvässä fiiliksessä, ettei tosikaan.
Luottamuksen toinen puoli on se, etten enää tunne pettäneeni itseäni jos olen viikon ilman treeniä mummon vehnäpullien äärellä. Keho ei välttämättä loppuviikosta ole iloinen, mutta se toimii yhä, ja on sen viikon jälkeen valmis palaamaan - hitaalla temmolla - takaisin liikkumisrytmiin.
Tänään olin tunnin Michael Jackson- teemaisessa jumpassa. Nyt on hyvä upota pääsiäisen viettoon! Teen ison hedelmälautasen ja menen katsomaan Housea. Pääsiäispäivien aikana varmaan käyn kävelyillä, ja ehkä jumppaan kerran alle tunnin, ja se on ok. Se on täydellisen, mahtavan ok.
Olen aina ollut nopea kyllästymään. Juoksuharrastus alkoi tuntua pakkopullalta nopeasti, saman kotijumpan tai pilateksen jyystäminen menetti hyvää mieltä tuottavan piirteensä. Ilman ohjausta on liian helppo tehdä asiat helpoimman kautta tai sanoa itselleen, että olenhyvänäineienää, lopeta jo. Ohjatuilla tunneilla samaa ei tule tehtyä: kun tunnille on menty, se tehdään loppuun. Näin ajatukset eivät jää junnaamaan ja toisaalta myös olo on paljon iloisempi, kun keskeyttäminen ei tule mieleen.
Viime aikoina olen liikkunut näin:
3 tai 4 kertaa viikossa tunnin ohjattu jumppa.
* 30-40 minuuttia aerobista, 30-20min lihaskuntoa ja lyhyet venyttelyt.
Joka aamu 10-15 min jooga
* ihan vain siksi, että tämän ansiosta hartiat pysyvät suht hyvässä kuosissa, keho saa aamusta asti happea ja veri lähtee kiertämään
1 krt 60 min Jari Love- video, tai zumbalämmittelyt ja Jari Love niin että yht. tunti, tai minilämmittelyt ja Ylen jumppa.
Eli aika lailla tasan 4 kertaa viikossa. Joskus sitten vielä kävelyillä käyntiä. Kävely-hölkkäyhdistelmää voisi toki kokeilla, mutta on jännä juttu, että esimerkiksi kävelyharrastus ei miellytä mua yhtään. Ns. powerwalk alkaa ahdistaa ja salpaa hengen ja tekee yksinkertaisesti pahaa. Mieluummin vaikka hölkkään tai tanssin.
Syy sille, miksi kirjoitan tämän on se, että olen vihdoin oppinut myös antamaan anteeksi. En pakota itseäni ti-ke-to jumpista keskiviikkona liikkumaan, jos ei töiden jälkeen vaan jaksa. Sitten jumppaan kotona, mutten moiti itseäni jos sekin jäisi väliin.
Lihakset ovat kyllä kehittyneet aika paljon. Sen huomaa, ja siitä olen iloinen. Myös lihaskuntoliikkeet tuntuvat joskus jopa euforisilta, kun lihakset ovat kehittyneet näin. Mutta 6packia mulla ei tule näkymään, siitä pitää huolen ystäväni kermajäätelö! ;) Mutta pointti on se, että.. mulla on hyvä olla liikkumisteni kanssa. Mielessä ei ole sellaista raskautta, jota ennen saattoi olla ennen lenkkiä, sen aikana, ja tavallaan myös jälkeenkin ("noh, oli pakko tehdä se ja tein sen" mutta silti joku osa mielestä sanoi aika usein, että oliko tämä mielen hyvinvoinnin kannalta ok).
Olen myös oppinut luottamaan kroppaani. Siihen, että se sanoo, mitä tarvitsee. Jotkut treenikerrat ovat täysin surkeita ja tuntuu, ettei elimistö vaan tee yhteistyötä joko yhdessä liikkeessä tai koko tunnin aikana. Toisina hetkinä tuntuu hyvältä tehdä pumppaukset tavallista nopeammin, ja joskus koko treeni sujuu niin hyvässä fiiliksessä, ettei tosikaan.
Luottamuksen toinen puoli on se, etten enää tunne pettäneeni itseäni jos olen viikon ilman treeniä mummon vehnäpullien äärellä. Keho ei välttämättä loppuviikosta ole iloinen, mutta se toimii yhä, ja on sen viikon jälkeen valmis palaamaan - hitaalla temmolla - takaisin liikkumisrytmiin.
Tänään olin tunnin Michael Jackson- teemaisessa jumpassa. Nyt on hyvä upota pääsiäisen viettoon! Teen ison hedelmälautasen ja menen katsomaan Housea. Pääsiäispäivien aikana varmaan käyn kävelyillä, ja ehkä jumppaan kerran alle tunnin, ja se on ok. Se on täydellisen, mahtavan ok.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Aineissa
Liikunnasta tulee useimmilla kerroilla hyvä olo. Joskus on myös ääripääpäiviä, jolloin fiilis ei ole kovin hilpeä treenin jälkeen. Sitten on sellaisia treenikertoja, kuin tänään oli. Voisin kellua hyvän mielen hormoneissani loppuvuoden, kiitos, nam. :) Eli tänään aerobinen osuus miellytti ja sujui hyvällä, vaivattomalla hengittämisellä. Lihaskunto-osuus oli rankka, mutta lihakset kiljuivat ilosta, ja jopa viimeisten vatsarutistusten aikana koko kroppa skarppasi. Tunne oli mahtava!
Päätin myös laskea irti työpaineista. Takaraivossa jyskyttää koko ajan pelko siitä, etten ole tarpeeksi innovatiivinen. Mutta kuten minulle tolkutetaan, niin eiköhän pomo pidä huolen siitä, että työntekijä tekee tarpeeksi töitä! Varsinkin kun periaatteessa olen harjoittelija enkä todellakaan valmis toimittaja. Moni asia on toisin - minä en uutena saa juttuvinkkejä kuntalaisilta sähköpostiini tai saa vinkkejä muutenkaan vanhoilta haastateltavilta. Epäreilua! Mutta kuten sanottu, tästä huolehtiminen jääköön.
Nyt on siis huippuiloinen olo. Fiilistelen hetken kesävaatteita, sitten vuoron saa True Blood..
Päätin myös laskea irti työpaineista. Takaraivossa jyskyttää koko ajan pelko siitä, etten ole tarpeeksi innovatiivinen. Mutta kuten minulle tolkutetaan, niin eiköhän pomo pidä huolen siitä, että työntekijä tekee tarpeeksi töitä! Varsinkin kun periaatteessa olen harjoittelija enkä todellakaan valmis toimittaja. Moni asia on toisin - minä en uutena saa juttuvinkkejä kuntalaisilta sähköpostiini tai saa vinkkejä muutenkaan vanhoilta haastateltavilta. Epäreilua! Mutta kuten sanottu, tästä huolehtiminen jääköön.
Nyt on siis huippuiloinen olo. Fiilistelen hetken kesävaatteita, sitten vuoron saa True Blood..
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Perjantain keppijumppa, parasta ikinä!
Koin elämäni parhaan jumpan perjantaina, enkä yhtään liioittele.
Aikaisemmat jumppani olen kokenut Juankoskella, kansalaisopiston kursseilla. Vaikka niitä on aina vetänyt ammattitaitoinen vetäjä, ei fiilis koskaan ole noussut korkealle. Olen ollut siellä vain sen tekemisen takia, liikkumisen takia. Sinne osallistunut jumppaporukka on yleensä ollut minua vanhempaa, tai jos vaikka olisikin ollut nuortenryhmä, minä en ole koskaan päässyt mukaan porukkaan henkisesti. Olen siellä ollut aina kirjaimellisesti yksin (paitsi sen yhden kerran, kun kokeiltiin siskon kanssa aerobicia). Yksinolemiseeni olen varmasti vaikuttanut itse omalla ujoudellani ja pelollani, mikä johtui koulukiusattuna olemisesta.
Yhtälailla itse jumpat ovat olleet erilaisia - siis ne tehdyt liikkeet. Niihin yleensä kuului askelsarjoja, joissa minulla meni aina hetki oppia - minkä takia jumpista jäi helposti hieman epämääräinen olo. Eikä hikikään virrannut, kun oli välillä pakko pysähtyä saadakseen taas homman juonesta kiinni. Jotenkin en ole ikinä ollut niin hyvä motorisesti, että pystyisin tuosta noin vaan tekemään samalla tavalla kuin toinen mallia näyttämällä edessäni.
Niinpä perjantain keppijumppa oli mitä mainioin. Luokkatoverini Laura piti minulle ja toiselle koulukaverilleni jumpan, jossa monimutkaisin askelsarja oli kaksi sivulleviereen - askelta peräkkäin samaan suuntaan. Ja hiki tuli - en varmaan koskaan aikaisemmin ole hikoillut jumpassa noin (aikaisemmin ujoutenikin osin esti hikoilemisen - en yksinkertaisesti halunnut näyttää olevani huonompi kuin muut)!
Ja se, että sain hihittää. Kommentoida. Nauraa.
Olla yhdessä sen pienen tiimin kanssa.
Tuntea kuuluvansa ryhmään.
- Se kaikki oli minulle niin tärkeää.
Enkä koskaan aikaisemmin jumpan jälkeen ole tuntenut oloani niin hyväksi. Vapautuneeksi, energiseksi.
En malta odottaa seuraavaa kertaa!
Aikaisemmat jumppani olen kokenut Juankoskella, kansalaisopiston kursseilla. Vaikka niitä on aina vetänyt ammattitaitoinen vetäjä, ei fiilis koskaan ole noussut korkealle. Olen ollut siellä vain sen tekemisen takia, liikkumisen takia. Sinne osallistunut jumppaporukka on yleensä ollut minua vanhempaa, tai jos vaikka olisikin ollut nuortenryhmä, minä en ole koskaan päässyt mukaan porukkaan henkisesti. Olen siellä ollut aina kirjaimellisesti yksin (paitsi sen yhden kerran, kun kokeiltiin siskon kanssa aerobicia). Yksinolemiseeni olen varmasti vaikuttanut itse omalla ujoudellani ja pelollani, mikä johtui koulukiusattuna olemisesta.
Yhtälailla itse jumpat ovat olleet erilaisia - siis ne tehdyt liikkeet. Niihin yleensä kuului askelsarjoja, joissa minulla meni aina hetki oppia - minkä takia jumpista jäi helposti hieman epämääräinen olo. Eikä hikikään virrannut, kun oli välillä pakko pysähtyä saadakseen taas homman juonesta kiinni. Jotenkin en ole ikinä ollut niin hyvä motorisesti, että pystyisin tuosta noin vaan tekemään samalla tavalla kuin toinen mallia näyttämällä edessäni.
Niinpä perjantain keppijumppa oli mitä mainioin. Luokkatoverini Laura piti minulle ja toiselle koulukaverilleni jumpan, jossa monimutkaisin askelsarja oli kaksi sivulleviereen - askelta peräkkäin samaan suuntaan. Ja hiki tuli - en varmaan koskaan aikaisemmin ole hikoillut jumpassa noin (aikaisemmin ujoutenikin osin esti hikoilemisen - en yksinkertaisesti halunnut näyttää olevani huonompi kuin muut)!
Ja se, että sain hihittää. Kommentoida. Nauraa.
Olla yhdessä sen pienen tiimin kanssa.
Tuntea kuuluvansa ryhmään.
- Se kaikki oli minulle niin tärkeää.
Enkä koskaan aikaisemmin jumpan jälkeen ole tuntenut oloani niin hyväksi. Vapautuneeksi, energiseksi.
En malta odottaa seuraavaa kertaa!
Iloinen viikonloppu tavoitehousuineen!
Olen hämilläni.
nyt edellinen mittaus tammikuun 19. pvä
navan alta: 91 cm - 4 cm - 5 cm
tissien alta: 78 cm - 1 cm - 4 cm
reisi: 56 cm - 1 cm - 2 cm
perse: 95 cm - 2 cm - 3 cm
Sama vielä kuvien kertomana. Ensimmäisen kuvan olette ennen nähneetkin; se on otettu 2. tammikuuta, jolloin tämä elämänmuutos lähti alkuun. (2. päivä: Houkutuksia pullollaan)
Toinen kuva on otettu tänään.
Niin, ja mahdun yksiin tavoitehousuihini! Tammikuussa kokeillessani näitä housuja, minulla ei ollut toivoakaan saada tuota mustaa vihulaista nappia kiinni.
nyt edellinen mittaus tammikuun 19. pvä
navan alta: 91 cm - 4 cm - 5 cm
tissien alta: 78 cm - 1 cm - 4 cm
reisi: 56 cm - 1 cm - 2 cm
perse: 95 cm - 2 cm - 3 cm
Sama vielä kuvien kertomana. Ensimmäisen kuvan olette ennen nähneetkin; se on otettu 2. tammikuuta, jolloin tämä elämänmuutos lähti alkuun. (2. päivä: Houkutuksia pullollaan)
Toinen kuva on otettu tänään.
Niin, ja mahdun yksiin tavoitehousuihini! Tammikuussa kokeillessani näitä housuja, minulla ei ollut toivoakaan saada tuota mustaa vihulaista nappia kiinni.
Niinkuin kuvasta näkyy, nyt se meni. Nepparinappina se vielä napsahti auki kyykistyessä, mutta ... Ne mahtuivat päälle!
Tämä yhtäkkinen laihtumissessio on ollut omituinen asia ymmärtää. Joku fiksumpi voisi valaista minua, miten 2 viikossa ja päivässä voi vyötäröltä lähteä 4 senttiä, kun en a) ole liikkunut yhtään sen enempää kuin aikaisemmin ja b) olen syönyt (suklaa)jäätelöä - enkä vaan pieniä määriä.
Kyllä, tänä aikana olen käynyt kävelemässä silloin tällöin, mutta aamulenkkejäkään en ole voinut ottaa kuvioihin takaisin mukaan, sillä olen ollut yskäröhässä nyt viimeisen viikon ajan - minkä vuoksi liikunnan harrastamista olen vielä vähentänyt, jotta ei vaan iskisi kuumetta päälle. Olen syönyt normaalisti, ja viimeisen viikonkin aikana tuli tuhottua yksi Pirkan kolmisuklaajäätelö - paketti.
Okey, hiihtolomalla tuli hikoiltua siinä Liisun muuton parissa. Kotona kävin hiihtämässä (mikä oli yhtä tuskaa, koska suksivoiteet olivat vuosien käyttämättämyyden takia kuivahtaneet, joten sään ja voiteiden puuttumisen vuoksi suksien pohjiin kertyi lunta), kerran vähän hölkkäilemässä, Helin luona käveltiin päivittäin koiran kanssa ja Alkiolla olen kavereiden kanssa käynyt kävelemässä kerran. Eilen käytiin kavereiden kanssa luistelemassa ja perjantaina eräs kavereista piti minun elämänhistorian parhaimman jumpan ikinä (tästä myöhemmin lisää!).
Mutta päivittäistä liikunta ei ole ollut.. Mutta voisiko nuo hiihtoloman muuttorehkinnät yms. vaikuttaa noin radikaalisti?
Toinen, mitä mietin, on tämä köhä. Yskiminen kuitenkin aktivioi vatsalihaksia - ja sitä tapahtuu nyt päivittäin aika monta kertaa. Tänään sen vielä huomaan lihaksissani selvästi, sillä tunnen jo perjantain jumpan vaikutukset kehossani.
En suinkaan valita. Mutta hämmentynyt kai saan olla?
Kyllä, tänä aikana olen käynyt kävelemässä silloin tällöin, mutta aamulenkkejäkään en ole voinut ottaa kuvioihin takaisin mukaan, sillä olen ollut yskäröhässä nyt viimeisen viikon ajan - minkä vuoksi liikunnan harrastamista olen vielä vähentänyt, jotta ei vaan iskisi kuumetta päälle. Olen syönyt normaalisti, ja viimeisen viikonkin aikana tuli tuhottua yksi Pirkan kolmisuklaajäätelö - paketti.
Okey, hiihtolomalla tuli hikoiltua siinä Liisun muuton parissa. Kotona kävin hiihtämässä (mikä oli yhtä tuskaa, koska suksivoiteet olivat vuosien käyttämättämyyden takia kuivahtaneet, joten sään ja voiteiden puuttumisen vuoksi suksien pohjiin kertyi lunta), kerran vähän hölkkäilemässä, Helin luona käveltiin päivittäin koiran kanssa ja Alkiolla olen kavereiden kanssa käynyt kävelemässä kerran. Eilen käytiin kavereiden kanssa luistelemassa ja perjantaina eräs kavereista piti minun elämänhistorian parhaimman jumpan ikinä (tästä myöhemmin lisää!).
Mutta päivittäistä liikunta ei ole ollut.. Mutta voisiko nuo hiihtoloman muuttorehkinnät yms. vaikuttaa noin radikaalisti?
Toinen, mitä mietin, on tämä köhä. Yskiminen kuitenkin aktivioi vatsalihaksia - ja sitä tapahtuu nyt päivittäin aika monta kertaa. Tänään sen vielä huomaan lihaksissani selvästi, sillä tunnen jo perjantain jumpan vaikutukset kehossani.
En suinkaan valita. Mutta hämmentynyt kai saan olla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)