HS:
"Tutkimus: laktoosi-intoleranssiepäilyt usein vääriä
NEW YORK.
Moni syyttää vatsavaivoistaan laktoosi-intoleranssia turhaan, kertoo tuore espanjalaistutkimus."
(koko uutinen:)
Koko perheelläni on laktoosi-intoleranssi, kaikille muille testein diagnosoitu paitsi minulle. Lapsena olin nimittäin pitkään se onnellinen natiainen, jolla oli oma pieni sininen maitopurkki kaapista, kun muut joutuivat litkimään ällömakeaa hylamaitoa. Sitten yhtenä iltana iltasadun lukemisen aikaan alkoi meikäläisellä vääntää mahasta ja ilmavaivoja ilmeni iltasatua vakavasti häiriten. Tällöin mitä loogisin johtopäätös oli, että olin seurannut koko muuta perhettäni ja kehoni oli omaksunut laktoosi-intoleranssin.
Enkä tätä diagnoosia ole kertaakaan kyseenalaistanut, vaikka mahani ei aina olisikaan reagoinut maitoon.
Entä, jos minulla ei olekaan laktoosi-intoleranssia? Entä, jos mahani onkin reagoinut vaikka Eciran mainitsemaan aspartaamiin tai johonkin aivan muuhun, eikä laktoosiin?
En nyt tiedä, tekisikö tämä elämääni mitenkään sen kovin helpommaksi, mutta ...
Jännää.
Ruokavalio on kuitenkin mielenkiintoinen asia. Siksi edelleen mitä suuremmalla innolla täyttelen Kiloklubin ruokapäiväkirjoja ja odotan keltaisten palluroiden muuttuvan vihreiksi tai toisinpäin. Vihreät rivistöt on kyllä kivoja. Kahden päivän kiloklubin käyttämisen jälkeen olen tajunnut, kuinka paljon liikaa kaloreissa syönkään (jos laihdutus on tavoitteena, suositun kalorimäärän ylitse syön lähes aina) mutta samalla en saa tarpeeksi tyydyttyneitä rasvoja.
Ja jep, lihoin Skotlannissa. Sitä se rasvainen pubiruoka ja jatkuva suklaan ahmiminen teetti, vaikka kuinka sitä olisi liikkunut jalat kipeäksi siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti