Mä olen täysin rakastunut Kiloklubiin. Se on selkeä, ja olen huomannut sen vaikuttavan myös ruokailutapoihini sekä liikunnanharrastukseeni positiivisella tavalla - kun palkit ovat kertoneet, että tarvitsen enemmän proteiineja, olen mennyt jääkaapille proteiinit mielessä. Kun palkit ovat kertoneet minun tarvitsevan enemmän liikkuvuusharjoittelua, olen mennyt lattialle ja venytellyt, joskus ilman Ylen jumppaa, joskus sen kera.
Enkä oikein osaa sanoa, mikä esimerkiksi liikunnanharrastukseeni on vaikuttanut. Olen nimittäin liikkunut kuin urheiluaddikti tällä viikolla - on ollut suorastaan pakko lähteä liikenteeseen, muuten jää ikäänkuin tunkkainen olo. En tiedä, vaikuttaako siihen juuri Kiloklubi, Alkion urheilullisten kavereideni kuuntelu vuoden verran, päätökseni Naisten kympistä yhdessä Eciran kanssa vai joku ihan muu, mutta urheilu ei koskaan ennen ole tuntunut tältä. Vapauttavalta, hauskalta - ajalta itseni kanssa. Se ei ole enää vaatimus, jonka jälkeen tuntisin itseni paremmaksi ihmiseksi. En enää tee sitä sen vuoksi, kun kaikki muutkin sitä tekevät, siksi minäkin. Tai siksi, että pitäisi laihtua.
Vaan siksi, että se tuntuu hyvältä.
Upeaa! Ja toivottavasti tämä fiilis ei ole ohimenevää.
Kiloklubin liikuntamittarin mukaan tällä viikolla olenkin liikkunut yhteensä 477 minuuttia näinä kuutena päivänä viikosta ja polttanut sen mukaan arviolta 2182 kaloria (ei siis ihme, että on jatkuvasti nälkä - tuo on reippaasti yli suosituksen, kuten minuuttimääräkin, mistä en itseäni kuitenkaan kehu. Hyvästä fiiliksestä vain!).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti