Kovin liikunnallista päivitystä.

Ehkä maalaistyttö oppii sittenkin pitämään kaupungista.

Nimittäin liikuntatarjonta on täällä aivan uskomaton! Koko kaupungin ytimessä sykkivät nuoret sydämet, jotka haluavat kehittää itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin - ja se näkyy! On kuntosaleja, uimahalleja, erilaisia jumppia, liikunta-seuroja, lenkkipolkuja, salivuoroja, peli-iltoja.. Kansalaisopiston jumpista puhumattakaan!

Kun on tottunut juoksemaan vain lenkkipoluilla ja käymään kansalaisopiston jumpissa, Jyväskylä saa innostumaan.

Ja millä tavalla?

Esimerkiksi tällä viikolla olen polkenut tänne roudaamaani Orbitrekkiä muutamaan otteeseen, käynyt saman päivän aikana AaltoAlvarissa aamu-uinnilla uimassa kilometrin, vatsa-pakara - jumpassa hikoilemassa ja kuutamouinnillakin tuli pyörähdettyä. Tämän lisäksi tänään inspiroiduin lähtemään pimeään syysiltaan hölkälle.

Tähän tietenkin otetaan mukaan hyötyliikunta eli portaiden nousu (hissiähän ei käytetä kuin äärimmäisen pakon edessä) ja jatkuva pyöräily kaupungilla. Pyöräilykin täällä tuntuu ihan uudelta: mitä, minun pyörässänihän on vaihteet, joita pitää käyttää? Juankoskella polkiessa käytin aina joko 7 vaihdetta tai 6:sta, täällä noita vaihteita tulee vaihdettua maaston mukaan jatkuvasti - enkä vielä sitä oikein handlaa, mutta se alkaa tuntua jo tutummalta. Tämän lisäksi autojen seassa pyöräily aiheutti aiemmin pientä jännityksen poikasta - nyt siihen on jo melkein tottunut.

Ja pyöräillessä tulee aina hiki. TYKKÄÄN !

Kuten tästä kaikesta ilmenee, yritän tietoisesti muuttaa jälleen elintapojani. Tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ja kuten kuvasta näkyy, lähtökohdat täällä Jyväskylässä ovat paremmat kuin mitä Juankoskella ja Korpilahdella, ja tätä todellakin aion käyttää hyödykseni!

Tavoitekin on muuttunut.

Enää se ei ole pinnallinen pyykkilautavatsa.

Motivoin itseäni ajatuksella, että kaikella tällä hauskalla liikunnalla pienennän DIABETEKSEEN SAIRASTUMISENI mahdollisuutta.